Blogin päivittäminen ei oikein enää nappaa. Haluaisin jatkaa tätä, kun samassa paikassa on jo niin pitkä aika koiratreenihistoriaa, mutta treenien päivittely tänne ei vaan enää tunnu sopivan elämänrytmiin. Ehkä kirjoittelen jatkossa vielä satunnaisemmin, tai sitten en.

Mutta mitä loppukesän aikana on tapahtunut? Meidän isoin elämänmuutos on ollut Etu <3

Olen kaivannut pikkukoiraa jo tosi pitkään ja suunnittelin vähän sellaisen hankkimista jo kolmanneksi Luun aikana. Ensin pitkitin projektia muuttohässäköiden takia, ja sitten kun Luu sairastui, vähäinenkin pentukuume hävisi. Keväällä olinkin sitten yhtäkkiä vain yhden koiran omistaja. Se oli toisaalta helppoa, mutta myös outoa. Edelleenkään ei ollut motivaatiota etsiä pentua aktiivisesti, vaan ajattelin, että tulee, jos tulee. Ja sitten se tuli.

Pampai oli jossain määrin pyörinyt yhtenä rotuvaihtoehtona, mutta en ollut sen tarkemmin edes tutustunut rotuun. Mutta Vickyn olen tuntenut pennusta asti ja tykkään siitä tosi paljon. Kun Vickyn juoksu alkoi sopivasti keväällä ja sulhokin saatiin ajoissa kaikkien käänteiden jälkeen Suomeen asti, niin kaikki vaan loksahti paikoilleen. Kaiken kruunasi se, että pennut syntyivät mun syntymäpäivänä.

Mulla oli pentueessa kaksi suosikkia ja niistä toinen päätyi meille <3 Etu on ollut tosi ihana pentu. Helppo, tasainen, ajattelevainen, rauhallinen, mutta syttyessään vikkelä sähikäinen. Se oli pennuista ehkä harkitsevaisin ja vähän varovainen, mutta on reipastunut tosi paljon uusienkin asioiden suhteen. Ihmisiä se rakastaa ja menee onnelliseksi mutkittelevaksi madoksi, jos joku puhuu sille. Etu vaikutti tosi erityyppiseltä kuin mun aiemmat koirat, mutta päätin, että tämmöinen tosi kilttikin voisi olla mun juttu :D Ja Syyn seuraksi halusin järkevän ja hötkyilemättömän tyypin. Odotan suurella mielenkiinnolla, mitä hänestä kasvaa!

Syy on ollut maailman onnellisin, kun se on saanut oman pennun ja ystävän. Muutama päivä niillä meni totutellessa toisiinsa. Kumpikaan ei oikein tiennyt, mikä toinen on koiriaan ja miten se toimii. Mutta sittemmin ne ovat olleet ihan paita ja peppu. Syy osaa leikkiä ihan todella nätisti Etua varoen, ainoastaan juoksuleikit on vielä kielletty. Toivottavasti välit pysyvät yhtä hyvinä, kun Etu kasvaa isoksi.

Syyn kanssa on treenattu aksaa, vähän rallya ja vähiten tokoa. Aksakalenteri on viime viikot täyttynyt lähinnä eskaritreeneistä ja kisoista. Nyt, kun kisakalenteri on tyhjempi, ehditään toivottavasti jatkaa kotiläksyjen työstöä.

23.7. juostiin pari rataa Uplakessa. Oli vähän vaikeat radat ja kaikkea säätöä, hyl ja 10. Mutta toisella radalla onnistui aika haastava kepeillemeno.

31.7. käytiin Jankk Openissa. Yksi italialaisen, yksi ruotsalaisen ja yksi Suomalaisen rata. Jarin aksarata meni tosi hyvin, mutta loppumetreillä loppui ohjaajankin usko ja otettiin kepeiltä kielto. Joakimin hyppärillä tuli tosi paljon rimoja ja muutakin säätöä hyllyn arvoisesti. Vittorion aksaradalla ei muistikuvan mukaan onnistunut oikein mikään.

9.8. käytiin Takkujen iltakisoissa hyppärillä ja aksaradalla. 10 ja hylly. Syy oli ihan suht kivan tuntuinen. Hyppärillä tais tulla rimoja ja agirata hyllytettiin ohjauksellisesti vaikeaan kohtaan.

15.8. ajeltiin Poriin Sari Mikkilän kivojen ratojen perään. 15, 20 ja hylly. Rimoja ja kieltoja lähinnä, mutta ihan hyviäkin pätkiä.

21.8. päästiin kahden vuoden tauon jälkeen Walatin kisoihin ihanalle urheilukentän nurtsille. Hyppäriltä taas rimoja ja joku kieltokin, 20. Agirata oli todella vaikea, mutta jotenkin sieltäkin taisteltiin tulos, 15, kun kaikista pyörimisistä ei tullut kieltoja. Kepit onnistuneesti molemmilla!

Rallyssa kisattiin piirinmestaruusjoukkueessa 7.8. Kyötikkälässä. Mun taktiikka oli mennä pelipaikalle ajoissa ja ehtiä treenata Syy sopivasti väsyksiin. Tää toimikin suht hyvin! Lähtö onnistui ilman ääntä! Mun mielestä jossain tuli joku vaimea vinkaisu, mutta ihan suht tolkuissaan Syy pysyi. Alkuradassa se tuntui vähän haahuilevalta ja itsekin olin jännityksestä jäykkänä :D Mä en käsitä, mikä näissä jännittää niin paljon... Loppuradasta rentouduin ja Syykin pysyi paremmin mukana. Saatiin 100 pistettä ja voitettiin avoin luokka. Meidän joukkue oli kolmas kahden muun TamSKin joukkueen jälkeen.

Etu on treenaillut lähinnä elämää. Ollaan tehty sen kanssa tosi vähän, koska se on tuntunut bortsuihin verrattuna niin pennulta. Nyt se alkaa olla jo sellainen, että vois vaikka aktivoitua treenihallillakin. Se osaa lähinnä istua tarjoamalla ja tehdä käsikosketusta :D Lisäksi ollaan leikitty ja treenattu pari kertaa taukomattoa. Tanjan jumppakursille mentiin jo ja ekoja jumppia on vähän harjoiteltu.