Perjantaina tehtiin pikaistakin pikaisempi treeni- ja lenkkisetti ihan kotinurkilla. Halusin testata Syyllä yhtä namitonta jälkeä ennen kuin tehtäisiin sellainen leirillä ekaa kertaa vieraan tallomana. Talloin sitten lyhyen jäljenpätkän yhdellä kulmallakin ja laitoin matkalle pari ruokapurkkia. Ei oikein hoksannut purkkeja, mutta jarrutin siinä sen verran, että sain jonkulaisen reaktion... Viimeisen purkin sitten jo bongasi itsekin.

Luu teki tunnaria halkokasassa :) Ihan hyvin työskenteli, mutta eka oli vähän vaikeampi löytää, kun oli niin korkealla. Lopulta hoksasi nousta kunnolla takajaloille. Toinen oli vaan syvemmällä, se oli helpompi.

Lisäksi jumpattiin palautuksia ja kaukoja.

Tuittu meinasi taas kadota lenkillä. Vahdin sitä kuin haukka, jos päästän sen metsässä irti, koska se on nykyään niin 24/7 -huollettava. Yksi päivä onnistuin silti kadottamaan sen 10 minuutin lenkillä treenihallin takametsikössä ja joku seurakaveri oli jo ehtinyt napata sen kiinni parkkipaikalta... Nyt näin, kun se jäi hetkeksi pyörimään kaatuneen puunrungon taakse ja kun ei ilmeisesti päässyt siitä yli, niin kääntyi ympäri ja lähti kipittämään tulosuuntaan! Huutaminen ei auta mitään, kun se ei kuule tai ainakaan hahmota äänen suuntaa, mutta onneksi sen sentään saa juoksemalla kiinni. Nyt Luu ehti ekana ja sai herätettyä mummon huomion niin, että sain sen huidottua oikeaan suuntaan <3 Vanhuus ei tule yksin. (...vaan fleksin kanssa :p )