Illalla takaisin hallille valkkutokoihin. Onneksi sää lauhtui illaksi, palelin koko päivän aamun treenien jäljiltä. Ja Miinu oli tuonut Bertan valiokakkua, nam!

Luu aloitti ekan kiekan tunnarilla. Ihan kisamaisesti rivi. Oma oli jossain oikealla puoliskolla. Meni ekasta vasemmalla ohi, alkoi haistella vasta tokasta. Kutsuin pois, mutta ei tullut, vaan jatkoi väkisin etsimistä ja  nosti oman. Ärsyttäviä nää... No, ainakin koiran sitkeys kasvaa ;) Toinen sitten niin, että oma oli eka vasemmalta. Tiesi, sillä nyt meni niin nätisti järjestyksessä ja nosti oman. Palauttikin laukalla sentään, hitaalla tosin.

Ohjatusta oikea ihan kisamaisesti. Ei tunnu ahkerat nostotreenit kyllä missään... Kauhee kahmaisu ja kilometrin kaarratus kapulalla :( Sivulle nyt ihan ok, vähän vaan edessä.

Hyppynoutokin kokonaisena. Ihan siisti, sivulle hitaasti. Tekee heti huonommin ilman heiton jälkeistä hetsausta. Mutta ihan ok siis kuitenkin.

Luoksetulo ensin stoppi takapalkaten. Testattiin pallon iskemistä maahan. Vaikutusta nyt ei vielä näe. Jätössä oli muuten laittanut pään jossain vaiheessa maahan, korjautin sen ennen kutsumista. Toinen vielä läpi.

Ruutua, joka meni ihan sikailuksi. Yritin pysäyttää ennen ruutua ja Luu meni takarajasta yli... Lisäksi oli aluksi lähdössä ihan väärään suuntaan ja kaarsi ruutuun banaanilla. Ja semmoista. Se ei nyt taas yhtäkkiä pysy ruudussa millään :( Ja mikä ärsyttävintä, reagoi pysäytyskäskyyn ihan sata vuotta myöhässä ja kilometrin käännöksellä. Tein tässäkin muutaman niitä palloiskuja, mutta ei tehonnut ainakaan vielä.

Tokalla kierroksella (pareittain muiden kanssa yhtäaikaa) tehtiin ensin jääviä kierrosta. Istuminen oli taas vaikea, sitä oli pakko vähän helpottaa. Seisominen sen sijaan onnistui nyt jopa yhden maahanmenon jälkeen.

Tunnaria uudestaan, nyt vaikeampana. Kati laittoi kapulat makaavan Inton viereen. Tää oli Luulle ihan liian vaikea, ei vaan kyennyt. Ja kun se lähtee väärälle uralle, sitä ei tosiaan saa samassa treenissä enää pakettiin. Onneksi tiedostan tämän jo ja tiedän, että seuraava treeni on taas uusi treeni. Kyllä se oma nytkin saatiin nostettua, mutta aika monen väärän jälkeen. Näitä häiriötunnareita voisi ottaa ohjelmistoon messarin jälkeen. Luulen, että ne alkavat kyllä sujua, kun alkuvaikeuksista päästään :)

Paikallaolot tehtiin taas aika lyhyinä, ei vaan jaksa kökkiä ;) Istumisessa jäi aika plösöksi, mutta pysyi. Makuussa piti tosi tiivistä kontaktia liikkurin lähetyessä ja meni vähän vinoon maahan. Asento sinänsä ok. Nousi ihan kivasti, tästä heti palkka. No, niinkuin oikeastaan aina.

Itseksemme tehtiin vielä stoppeja kiertojen avulla, poismennessä siis. Tein sitä pallon maahan iskemistä, mutta totesin, että se ei vaan sovi Luulle. Se alkaa vaan pysähtyä huonommin ja huonommin ja kääntyä palkalle isolla ympyrällä. Ihan sama juttu oli silloin joskus, kun yritettiin luoksetuloa kahden avustajan välillä. Joillekin koirille tosi hyvä treeni, mutta Luuta en vaan saanut toimimaan halutulla tavalla. Mä luulen, että se voisi liittyä palkan liian suuren odotusarvoon, itse tehtävä unohtuu...?

Muutama kaukokin tehtiin Luun läähättäessä juoksentelun jäljiltä. Ensin tekikin jonkun huonosti, mutta jaksoi sitten kuitenkin tsempata.

Mulla on nyt vähän epävarma olo Luun menosta. Suurin osa jutuista sujuu, mutta tuntuu, että joka treenissä tulee jotain väännettävää. Tänään tuo pysähtyminen ja pitkin syksyä ruutu ylipäätään. Toisaalta Luu tuntuu tosi hyvältä, mutta meinaa ehkä nousta vähän liikaa...? En oikein tällä hetkellä tiedä, mitä sen kanssa pitäisi tehdä ja mihin suuntaan mennä...