Eilen illalla puuhailtiin lähikentällä. Löydettiin sentään vapaakin pläntti, vaikka joka puolella tuntui olevan pallopelailijoita.

Luun kanssa ensin kiertoja ja palloleikkejä. Tosi hassua palkata koiraa pallolla, kun Tuittua ne eivät voisi vähempää kiinnostaa. Se saattaa hirveän hetsauksen jälkeen lähteä jolkottelemaan pallon perään, mutta sen saavutettuaan katsoo palloa ja minua kuin sanoen, että "Kuvitteletko tosiaan, että ottaisin TUON suuhuni?" Repimisleikkeihin sen saa sentään jotenkin houkuteltua, mutta pallot... ei. Siksi musta on suorastaan kiehtovaa heittää koiralle palloa ja katsoa, kun se juoksee sen kiinni ja tuo minulle :D Halvat on huvit meilläpäin! Aika hyvin Luu sitä palloa tuokin, ei kovin helpolla käteen asti, mutta ihan lähietäisyydelle.

Tehtiin kiertojen yhteydessä pari stoppiakin palloa heittämällä. Mun mielestä ei alkanut mitenkään aijaamaan, mutta ensimmäisen heiton jälkeen lähti kierrätyksellä vain sinne, minne pallo oli lentänyt. Tämä korjaantui muutamalla helpotetulla kierrolla ja toisen stopin jälkeen kierto onnistui heti perään.

Sitten seuraamista, joka oli aivan kamalaa. Ei olla itse asiassa treenattu seuraamista (tai mitään muutakaan kunnollista) muutamaan päivään, joten ehkä sekin näkyi. Perusasennossa Luu kuikuili jalkkiskentälle, seuraamisessa ei lähtenyt mukaan tai sitten käveli suunnilleen poikittain mun edessä. Pitänee kiinnittää huomiota myös lelupalkan suuntaan, sillä selvästi Luu kääntyi aina vapautuksesta mun eteen odottamaan palkkaa. Sama heijastui myös seuraamiseen ennen vapautusta... Tehtiin sitten pelkkää kontaktia, ja kun se parani, muutama ihan 1-3 askeleen pätkä seuraamista.

Sitten Huiskun kanssa taas palkaton setti kippo ruudussa odottaen. Seuraamisessa jouduin taas kertaalleen huomauttamaan, kun Tuittu meinasi ihan pokalla karata ruutuun kesken liikkeen. Istuminen hyvin. Luoksetulo taas ok vasta toisella, ekalla ei mennyt maahan... Ehkä tätä voisi tehdä nyt muutaman kerran pilkottuna. Noutoakin piti ottaa, mutta kapulat jäi kotiin. Otettiin sitten vielä kaukoja samaan settiin. Tein koko kisamaisen sarjan, riskillä siis myös i-s pitkältä matkalta osana muita vaihtoja. Ja Tuittu teki sen ihan oikein! :) Ensin oli m-i, jonka teki taas seisomisen kautta. Sen uusin. Pitää muistaa kerrata sitä. Kaukoihin on lisäksi ilmestynyt semmoinen pieni ongelma, että Tuittu ei pysy maassa, kun palaan sen sivulle. Luulen, että se luulee minun lähestyessäni tehneensä väärin (koska olen usein palannut takaisin aloittamaan uudestaan, jos joku ei suju) ja väistää siksi. Ihan oma mokani siis. Tätäkin täytyy siis ottaa kuuri.

Molempien kanssa vielä toinen lyhyt kiekka. Luun kanssa tehtiin kokeiluja seisomisesta ja istumisesta. En saanut Luuta kulkemaan kovin hyvin vierelläni, kun se alkoi kaarrottaa. Tein sitten peruuttamalla sen edessä, ja niin meni paremmin. Istumiset olivat hitaita, mutta en osannut päättää, johtuiko se pallosta vai osaamattomuudesta. Tuli kyllä mieleen, jos tekisi jonkun kerran ihan naksun ja namien kanssa...?

Lopuksi Tuitun kanssa vielä muutama luoksetulon seisominen purkin kanssa hetsaten ja kaukojen hinkkausta. Lähinnä hinkattiin sitä sivulle palaamista.

Luu muuten odottaa jo hirmu nätisti kentän reunalla, kun teen Tuitun kanssa. Katselee kyllä vähän rääkätyn ja kaltoinkohdellun näköisenä, mutta makaa ihan mattona, eikä mekkaloi, rieku tai pure hihnaa. Treenihallissa muiden mennessä agilityä en edes uskalla kokeilla hihnaan jättämistä. Sen verran hurjaa menoa häkissäkin välillä on...