Lauantai kului Messarissa. Kolmas vuosi putkeen Messukeskuksen kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Tosin tänäkin vuonna jätettiin ne näyttelyhommat muille ja panostettiin oheisohjelmiin. Tänä vuonna flyballiin ja shoppailuun.

Shoppailut ehdittiin hoitaa mukavasti jo aamun aikana, kun saavuttiin pelipaikalle TamSKin bussikyydillä hyvissä ajoin ja kisa alkoi vasta puolenpäivän aikaan. "BC Tampere" -joukkueemme starttasi harjoitus- ja aikakierrokselle viimeisenä, parittomana ilman toista joukkuetta naapuriradalla. Harjoituskierroksella sattui ja tapahtui. Luulle tuli ihme black out ja se lähti etsimään palloa (tai jotain muuta?) pallokoneen takaa. Ihan kuin ei yhtään tietäisi, mitä on tekemässä... Se lähti jo tulemaan takaisin, mutta usutin sen kesken matkaa takaisin, jolloin se myös yhtäkkiä muisti, mistä reiästä sen pallon saa. Tosi outo juttu! Myöhemmin ei ongelmia. Aikakierroksellakin jouduttiin uusimaan yksi kierros, joten ei saatu kovin hyviä lähtöasemia alkueriin. Tämä taisi olla se harmillinen virhe, kun Ainolta tippui ladatessa yksi pallo koneen viereen ja Nasta häiriintyi siitä.

Alkuerissä jouduttiin harmillisesti toista TamSKin joukkuetta vastaan :( No, huono tuuri oli muutenkin päivän teema... Tämä oli ainut setti, joka meni meiltä virheettä ja voitettiin 2-0.

Puolivälierissä tms. huono tuurikin oli taas mukana. Ekassa kisassa parikin virhettä, joista toinen oli aika räikeä vaihtovirhe :D Annalle sattui ajatusvirhe ja Luu ja Nasta kohtasivat jo jossain kakkoshypyn kohdalla... Hupsista! :D Kuulin murahduksen (luultavasti Luusta), mutta kumpikaan ei väistänyt, vaan nätisti tekivät oman hommansa ja hyppivät kaikki hypyt. Toisessa lähdössä meillä meni muuten suht hyvin, mutta Luulla lipesi pallo laatikolla ja se joutui metsästämään sitä aikansa. Tuli kuitenkin hyppyjen kautta takaisin. Vikat koirat olivat maalissa IHAN yhtä aikaa. Tuomari ei osannut sanoa, kumpi voitti, joten ratkaisu tehtiin ajan perusteella. Kummallakin radalla oli oma KÄSIajanottajansa ja näiden aikojen perusteella toinen joukkue oli kaksi kymmenystä nopeampi. Sehän ei oikeasti voinut pitää paikkaansa, koska kaksi kymmenystä olisi tuossa vauhdissa jo ihan näkyvä ero koirien välillä. Käsiajanottoon luottaminen (kahden eri kellottajan toimesta) tuntui meistä aika epäreilulta ratkaisulta selvittää tuo tilanne, mutta samat säännöt ne oli toki kaikille. Harmitti tietty myös se, että ilman Luun sähläystä oltaisiin se erä voitettu ihan selvästi ja saatu mahkut päästä vielä jatkoon.

No, kiva oli osallistua kuitenkin, vaikka suoritukset eivät menneet ihan putkeen. Ois ollut vaan kiva päästä kisaamaan ihan oikeasti nopeudella, eikä sössiintyä omiin virheisiin :p Toisaalta hyvä, ettei joutunut juoksuttamaan koiria sillä matolla enempää, koska se on kyllä ihan kamala. Hallitussa suorituksessa ei näytä niin pahalta, mutta toki koirat menevät hitaampaa, eivätkä saa lähdössä ja käännöksessä spurtattua niin hyvin. Mutta sitten, kun pallo vaikka lipesi ja syöksähtelivät sen perään, niin auts... :/

HSKH:n joukkue voitti lopulta ihan ansaitusti. Heillä on kyllä jäätävän varma ja nopea joukkue! Tässä kun on nyt muutamaa kisaa seurannut, niin on huomannut, että tuommoiset medikokoiset koirat näyttävät olevan kaikkein optimaalisimman kokoisia lajiin. Pystyvät kiihdyttämään ja kääntymään nopsaan ja koko riittää tekemään hypyt luontevasti in-outtina. Selvästi isommat koirat joutuvat jopa vähän kokoamaan hypyillä, joten maksimivauhtia on vaikea saavuttaa. Vaikka kyllä nää bortsut nyt vielä aika lujaa pääsevät ;)

Mutta se flyballista, joka jäänee taas määrittelemättömän pituiselle tauolle.

Iltapäivällä oli reilusti aikaa odotella bussin lähtöä. Rotukehien lopetellessa mentiin yhteen kehään tokoilemaan. Loistotilaisuus mattotreeniin :) Kellään ei ollut mitään rekvisiittaa mukana, joten tehtiin vaan lähinnä seuraamista, jääviä, luoksetuloa ja kaukoja.

Tein ensin kaikenlaista itsekseni. Jopa seuraamisen käännöksissä ja pysähdyksissä Luu vähän liiraili. Kierrättämisessä se huomio liukkauden ja meni kuin hidastetussa filmissä. Ihan jopa järkevää. Kokeilin myös luoksetulon stoppeja ja tarkastin tassut heti perään. Ei vammoja...

Sitten tehtiin Inton ja Ihmeenkin kanssa kaikkia häiriöjuttuja. Seuraaminen kyljet toisia viistäen oli Luulle ja Intolle ihan pala kakkua. Kaukot ristiin vähän vaikeampi. Koirat siis vastakkain ja me niiden takana. Luu keskittyi kyllä tässä heti hyvin, mutta yksi tuplakäsky tarvittiin. Tekniikka sen sijaan piti aika kivasti.

Vaikeinta oli idari rivissä kaikkien kolmen kanssa. Jokainen teki aina eri asennot. Koitettiin monta kertaa ja aina tuli joku virhe. Luu taisi mennä maahan ja istua joka kerta, mutta seisominen oli vaikea. Mun käsky on niin vaimea ja Katin istumiskäsky taas aika voimakas, joten tämä varmaan vaikeutti. Ensin ei pysähtynyt ollenkaan, sitten istui.

Suunnittelemattomat höntsytreenit, mutta tulipahan tehtyä edes jotain järkevää päivän aikana ;)

Käytiin myös ottamassa kuvia valokuvauspisteellä. Hyvin sopivat he sinne näyttelyvoittajien sekaan. Mutta hei, kuinka monen koirasta halusi ohikulkijakin ottaa kuvan?! :)

Muutenhan nämä olisi voinut ilmoittaa näyttelyyn kasvattajaluokkaan, mutta harmillisesti yksi on eri kennelistä... ;)

Mun oma voittaja <3