Nipsu tuli meille hoitoon. Kyläily muuttui heti lomailuksi, sillä tänään Katriina kävi hieromassa Nipen. Lantio oli aika vinksallaan. Vähän se jo suoreni, mutta jäi vielä Piirallekin hommia. Nyt siis Nipsu saa ottaa pari päivää rennosti. Tuittu näytti ihan katkeralta, kun häntä ei hoidettu. Oli heti alussa tunkemassa Nipsun paikalle ja vahti vieressä koko hieronnan ajan. Lopussa Tuittukin sai vähän silittelyä :) Luukin olisi osallistunut kovin mielellään kaikkeen, mitä tapahtui...

Illemmalla tehtiin pieni kävelylenkki ja poikettiin lähikentälle tokoilemaan. Luu hoiti aika pitkälti treenauspuolen.

Ensin seuraamisjuttuja. Vähän askelsiirtymiä, lähinnä vasemmalle, joka on vaikea. Nyt keskityin siihen, että tekisi edes hyvän perusasennon. Ne onnistuivatkin ihan kivasti, mutta liikkuessa ei oikein väistä mua. Sitten suoraa pätkää, käännöksiä, vähän juoksua ja hidasta sekä paljon pysähdyksiä. Pysähdyksissä mokaili muutaman kerran ja valahti eteen, joten niihin skarppausta.

Muutama taas niitä luoksetulon jättöjä. Kerran menin kauemmaksikin. Teki pienen hytkähdyksen, mutta aika coolina makoili. Voi, kun se alkaisi edes varastaa ;)

Ja jääviä. Ensin pelkkää toppia, mutta kun se alkoikin sujua, niin uskalsin sotkea muitakin. Aluksi makasi ja istui seisomiset, mutta yhtäkkiä jossain naksahti ja alkoi tehdä hyviä. Ja jopa ilman sitä oikealle katsomista ja yliviehkeää käskytystä. Tehtiin kaikkia sekaisin hillumisesta ja taisi tehdä kaikki oikein. Oho!

Ohjatun suuntia piti tehdä leluilla, mutta ei taaskaan ollut kahta edes etäisesti samanlaista mukana. Päädyin tekemään sitten käytetyillä tunnarikapuloilla. Merkkiä ei ollut ollenkaan, vaan laitoin Luun seisomaan eteeni. Heittelin kapulat molempiin suuntiin ja lähetin hakemaan aina sitä "vanhempaa". Hyvin lähti joka kerta oikeaan suuntaan. Kerran palkkasin katsekontaktistakin, kun meinasi mennä kyyläilyksi.

Kaukoja. Huoh. Jumeja, osa 2. Piti tehdä vähän kisamaista sarjaa ja hinkata sitten tekniikkaa. Vaan päädyimme hinkkaamaan sitä, että koira voisi nousta maasta istumaan... Ekan kerran nousi seisomaan ja sen jälkeen ei mihinkään. Ei kestänyt hermo ja laitoin Luun tauolle. Olihan se vähän läkähdyksissäkin jo.

Tuittu teki aikalisän aikana tomeraa seuraamista, ihan ok:n luoksetulon ja kaukoja. Se teki kyllä kaikennäköisiä vaihtoja, mutta vähän turhan innokkaasti. Sääti ja liikkui hulluna. Tehtiin sitten joitain vaihtoja vielä lähempää, niissä on sentään jotain ajatusta.

Sitten Luulle uusi yritys, mutta ei pystynyt tekemään vieläkään. Makasi vaan paikallaan ja veti korvat taakse. Tää on semmoinen liike, mitä en vaan saa vaatimalla toimimaan, joten oli pakko antaa periksi ja helpottaa (ja tuhma-Luu kiherteli partaansa...). Eli läheltä I-M-I-vaihtoja jee, jee, kiva, kiva -meiningillä. Siitä pidensin vähitellen matkaa, kunnes päästiin tilanteeseen, jossa istuminen onnistui siitä kymmenestä metristä. Sen jälkeen tehtiin yksi kisamainen sarja, M-I-S-I-M-S-M (muistaakseni), jonka teki vallan hyvin. S-I ei ollut täydellinen, mutta yritti ihan kunnolla oikeaan suuntaan.

Lopuksi vielä merkkiä namilla ja naksulla. Ensin hiottiin asentoa läheltä. Seisoin melkein merkissä kiinni ja pyörin ympyrää. Ihan hyvin Luu alkoi jo korjata oikeaan suuntaan, mutta ei vielä hahmota täysin suoraa asentoa. Tykkää jäädä takapää vähän musta vasemmalle. Sitten muutama lähetys kauempaa, jotka olivat kyllä tosi hyviä. Sijainti merkistä oli ainakin tänään huomattavasti parempi.

Treenien jälkeen vietiin pikkukoirat kotiin ja käytiin Luun kanssa pitkästä aikaa juoksemassa. Yllättävän kivutonta, vaikka edellisestä lenkistä on taas hurahtanut useampi viikko.