Eilen oli vuoden viimeiset kisat. Kotikisat, kaksi starttia molemmilla. Ja kaikki taas iloisesti päällekkäin, mutta aikataulujen elämisen takia tietenkin vähän eri tavalla kuin alunperin kaavaili :D Ressiä pukkasi, mutta kestin sen ja ehdin ajoissa joka paikkaan. Siinä vaiheessa, kun maksien radalla oli menossa enää kymmenisen koiraa ennen Luuta, niin meinasi toki olla vähän tukalaa odotella viereisellä radalla minien rataantutustumisen alkamista. Kokonaisuutta helpotti nyt se, että mineillä ja makseilla oli (melkein) samat radat, joten estejärje styksiä ei tarvinnut opetella kuin kaksi. Agilityradan tuomarina oli Anne Savioja ja hyppärin Sari Mikkilä. Kivoja ratoja molemmat.

Aloitettiin Luun kanssa agilityradalla. Aika haastavat alku ja loppu, joita mietin molempia pitkään. Alkuun päätin seurata intuitiotani ja kierrättää kolmosen pidempää reittiä. Varmasti hitaampi, mutta varmasti meille myös niin paljon parempi. Mun ei tarvinnut jarruttaa eikä kääntää Luuta kakkosella, joten alku ei mennyt yhtään tappeluksi :) Rimatkin pysyi. Suoran putken jälkeisessä pakkovalssissa mokasin itse ja käännyin kohti keppejä. Luu kurvasikin hypylle sitä kautta, joten tästä hyl. Muurilla tuli vielä palikat alas ja puomilla Luu taas ärsyttävästi jäkitti, mutta muuten tosi kiva rata! Oli semmoinen fiilis, että mentiin ihan yhdessä ja samaa rataa :)

Luun agirata

Sitten Nipsun kanssa hyppärille. Lyhyt ja vauhdikas rata, jossa oli kuitenkin paljon eri ohjausvaihtoehtoja, tosi hauskaa!. Mielessä kävi villejä persjättökuvioita, mutta nysväilin sitten kuitenkin... Alku meni ihan hyvin, sitten en vaan ohjannut. Kahdesta hypystä mentiin ohi. Mietin, että jäiköhän jotenkin maksimoodi päälle ja kuvittelin, että kauempaa linjaus kohti estettä riittää...? Näkyy hyvin varsinkin lopun ohituksessa, että törkkäisen kyllä kohti hyppyä, mutta vaihdan suuntaa ihan liian aikaisin. (Sitä koiraakin voisi katsoa...)

Nipsun hyppäri

Seuraavaksi hyppärille Luun kanssa. Pituus otettiin pois, joten kurvit oikenivat yhdessä kohtaa. Luun kanssa päädyin ihan eri ohjauksiin ja olin tyytyväinen, että päädyin. Ei vaan tuntunut hyvältä mennä väkisin vääntämään niitä valsseja, joten tein poispäinkäännöksiä. Siihen nähden, että ne eivät ole mukavuusaluettani, ne tuntuivat harvinaisen hyviltä :) Ja toimivat Luulla, kun se saa mennä itsenäisemmin. Kaikki rimat pysyivät ja radasta jäi tosi hyvä fiilis. Mentiin taas ihan samaa rataa, vaikka pitkiä kurveja tulikin. Harmi vaan, että Luulla sekosi kepeillä rytmi, joten taas jäi hyppärinolla (ja se eka serti?) pienestä kiinni. En huomannut keppivirhettä itse, joten tää oli semmoinen henkinen nolla kuitenkin :) Arvasin heti maalissa, että jotain siellä kävi, kun kukaan ei taputa, mutta olin hirmutyytyväinen Luun tekemiseen.

Luun hyppäri (vähän vajavainen video...)

Viimeiseksi Nipsun agirata. Ajattelin, että pitäisi olla kyllä Nipsun kanssa ihan hoidettavissa. Ja niinhän se olikin! Puomi jännitti, mutta Nipsu teki sen ihan todella hyvin! Paljon lujempaa, kuin on nyt tehnyt treeneissä yksittäisenä esteenä, mutta pysähtyi silti. Vapautin tosi nopeasti, en ole ihan varma, kuinka hyvin olisi pysynyt... ;) Aan muisti silti juosta läpi. Keinu sen sijaan oli taas ihan luokattoman huono ja hidas :( Siihen tuhraantui aikaa, mutta päästiin silti kolmospallille.

Nipsun agirata

Osaan edelleen iloita Luun kanssa niistä hyvistä hyllyistäkin, mutta kieltämättä pienet virheet alkavat väkisinkin turhauttaa. Viime aikoina on ollut monta kertaa tosi pienestä kiinni, niin sitä alkaa miettiä, että eikö se vaakakuppi voisi edes kerran kallistua siihen toiseen suuntaan...?

Ehkä sitten ensi vuonna.