Eilen päästiin treenaamaan agilityä! Sain juosta sen verran, että oudokseltaan tuli jalatkin kipeäksi :) No, ehkä illan sählyllä oli vielä oma osuutensa tuohon, mutta kuitenkin.

Rata oli kiva, semmoinen sopivan helppo. Elina sanoikin, että tämä oli sellainen perusohjauspäivä. Mä sain keskittyä Nipsun kanssa ihan koko rahalla siihen iänikuiseen rytmittämiseen. Niin, ja jalat hapoille juoksemiseen.

Ensimmäinen kierros oli melkoista räpeltämistä. Pari huonosti suunniteltua ohjausta, mutta muuten ehkä tauosta johtuvaa hapuilua. Jouduin kuitenkin juoksemaan radan loppuun virheistä huolimatta (vaikka yhdessä välissä jo luovutin ja palkkasin koiraa). Tämmöistä Elina mulle suosittelikin, että en luovuta, jos koira kääntyy hypyllä väärään suuntaan, vaan keskityn menemään radan loppuun.

Sitten treenattiin pätkiä. Neloselle jouduin harjoittelemaan pakkovalssia, jonka ajoitus oli ansaesteen takia haasteellista. Siinä piti kääntyä koiraa kohti normaalia aikaisemmin. Pienestä se oli kiinni, mutta onnistuessaan toimi hyvin.

Ensimmäisen suoran putken jälkeisessä hyppykuviossa säädettiin myös vähän. Jos mulla oli rintamasuunta ekalle hypylle mennessä yhtään väärin, Nipsu kääntyi ihan hassusti väärään suuntaan. Tai väärään ja väärään, se luki sen poispäinkäännökseksi. Päällejuoksu ennen aan alla olevaa putkea toimi hyvin joka kerta, vaikka näissä Nipsu on välillä lintsaillut.

Putkesta putkeen olin suunnitellut tyhmästi. Tiedostin kyllä, että siinä voi tulla "vähän kiire", mutta oikeasti siinä ei kyllä ehtinyt mitenkään järkevästi. Elina pisti mut leijeröimään ja tekemään persjätön putken jälkeen. Leijeröinti onnistui, kun muistin liikkua oikeaan suuntaan, mutta persjättö suoralla putkella jäi kyllä tekemättä. Onnistui se leikkauksellakin.

Aan jälkeen treenattiin viskileikkausta. On se vaan niin vaikeaa. Nipsukin oli kyllä tässä vähän omapäinen ja meni putkeen. Näitä pitäisi kyllä ehdottomasti treenata. Olen vääntänyt ihan vastaavanlaisessa kohdassa joskus Luunkin kanssa. Mistäköhän johtuu, ettei onnistu kummankaan koiran kanssa...? ;) Tosin Katilla oli vaikeuksia ihan samassa asiassa, joten sen on pakko olla geeneissä, eikä me voida sille mitään.

Toisena (ja kisatilanteessa nopeampana) vaihtoehtona tehtiin aan jälkeen persjättö. Se olikin tuttu ja turvallinen.

Tokavikalle hypylle tein ensin jaakotuksen, mutta koitettiin siihen myös pyöritystä. Nipsu kääntyy silläkin tosi hyvin, joten mun pitäisi vaan käyttää niitäkin. Kuten Elina markkinoikin, pyörityksestä on usein kuitenkin helpompi lähteä liikkeelle.

Lopuksi jouduin tekemään nollatreeniä. Eli rata (35 estettä) nollana läpi tai virheestä alkuun. Ensimmäisellä yrityksellä mokasin sen nelosen pakkovalssin, mutta toisella päästiin vähän tulkinnanvaraisella nollalla loppuun. Puomilla hyytsäsin yhtäkkiä ihan täysin ja loppu meni sinnillä hölkötellen. Sillä tokavikalla hypyllä loppui sitten vähän askel kesken ja Nipsu pyörähti väärään suuntaan ympäri. Mut Elina olisi laittanut vielä alkuun, mutta koska Nipsu oli jo niin poikki, saatiin armahdus. Huh!

Nollatreeniä saatiin myös kotiläksyksi. Huh! Mutta tästä se taas lähtee, treenaaminen. Kivaa! :)

Video (melkein alusta asti, kiitos Lealle!)