Eilen treenattiin valmennusryhmän kanssa Marialla Mouhijärvellä. Kevyt 25 esteen rata, jossa kaikennäköistä takaakiertoa, kiemuraa, pimeitä putkikulmia ja ansojen ohitusta. Ja juosta sai koko ajan. Kuolema meinasi korjata.

Tuittu lähti taas vähän diipadaapa-asenteella kaarrotellen, skarppasi sitten ja alkoi bongailla vääriä esteitä mun pienestäkin heilahduksesta. Parissa kohdassa en voinut edes vilkaista koiraa, vaan piti vain ryysiä määrätietoisesti oikealle esteelle. Kyllä se sitten perässä tuli.

Harrastin tätä aina niin hienolta ja erikoiselta kuulostavaa layerointiakin parissa kohtaa. Alussa oli kaksi hyppyä suoralla. Vähän ennen kakkosta lähti melkein suora putki 90 astetta oikealle. Vein putken kauempaan päähän niin, että heitin kakkoshypylle ja jäin putken sisäpuolelle. Tuittu haki pimeän pään ihan hyvin ja kääntyi ulostulossakin tiukasti, kun vaan olin ihan putken suulla ottamassa hanskaan. Keppien (jotka menivät vielä seinää kohti) jälkeen taas oli inhottavasti kaksi hyppyä rinnakkain poikkisuuntaisesti keppeihin nähden, linjalla, joka oli vähän ennen keppien loppua. (Ja kaikki varmaan ymmärsivät...) Ensimmäinen hyppy oli vaan hämynä ja toinen piti kiertää takaa. "Leijeröin" hämyhypyn ja oikaisin hyppyjen väliin tekemään välistävetoa ja sylkkäriä. Tuittu pujotteli joka kerta (juu, tätäkin kohtaa jouduttiin uusimaan...) loppuun asti, vaikka vauhti hidastuikin. Hyvä siitä! Välistävedon ja sylkkärinkin sain onnistumaan, vaikka niitä yrittäessä tuli otettua muistaakseni sekä hämyhyppy että oikea väärästä suunnasta...

Sitten oli semmoinen putkikuvio, johon tein lopulta vastaavan ohjauksen kuin jokin aika sitten treeneissä. Osattiin siis jotain jo ennestään, juhuu! U-putkesta käännyttiin ensin tiukasti ulkokaarteen puolelle kahdelle hypylle, joilta taas samaan putkeen ulostulopäästä sisään. Eli hyppyjen kautta tullessa kauempaan päähän. Ensin tungin sisäkaarteen puolelle valssaamaan, mutta Marian vinkistä kokeiltiin myös putkeen ohjausta ulkokaarteen puolelta. Ajattelin, ettei se olisi nopea, mutta se oli paljon parempi. Piti vain saada Tuittu heitettyä kakkoshypylle tarpeeksi kaukaa, muuten liikkeeni veti sen ensimmäiseen putkensuuhun.

Hmm. Sitten oli vielä yksi pimeään putkeen vienti, jossa vielä yksi hyppy aika tyrkyllä. Tungin sinnekin ensin pakkovalssamaan, mutta ei se oikein toiminut. Tuittu otti matkalla hypyn. Olisin joutunut viemään niin kädessä kiinni, että onnistunut lopputulos olisi ollut toivottoman hidas. Tämäkin siis vaan heittämällä, joka ihan hyvin, kun sain käännettyä kroppaa oikeaan suuntaan.

Loppuun tuli pari twistiä. Muuten ihan jees, mutta ensimmäiselle takaakierrolle mennessä Tuittu tunki vierestä lähteville kepeille, jos yhtään vilkaisin sitä. Vähän oli outoa ohjata ihan "sokkona", mutta sillä sain Tuitun ohi kepeistä.

Lopuksi mentiin kaikki vielä koko rata kisanomaisesti. Kati ja Svante vetivät pätkän nollalla läpi (*aaltoja*). Muut eivät :D Aika hyvin kuitenkin! Meille tuli Tuitun kanssa kaksi hyllyä, joista toista en edes huomannut. Yhdessä pyörityksessä en pyörittänyt tarpeeksi ja Tuittu otti hypyn edestakaisin. Tämän huomasin ja oma tsemppi lässähti hetkeksi (vaikka ei olisi saanut). Loppusuoralla Tuittu tuli huomaamattani yhdestä hypystä ohi. Olin kyllä siinä vaiheessa jo niin hämärän rajamailla, etten paljon jaksanut huolehtia, tuleeko koira mukana... Joo, oli vähän rankkaa.

Käytiin koko porukan voimin kunnon loppulenkillä metsässä. Nipsukin oli mukana ja touhuili innoisssaan kaikkien perässä, vaikkei kukaan alkanut leikkiä sen kanssa. Nipsu veteli hyvällä ruokahalulla myös parit kuolleet myyrät/päästäiset/mitälie (hännän näin). Yyh.