Mulla oli valkku-ageissa koulutusvuoro, joten ei liidelty tänään. Menin Niihamaan ajoissa ja ehdin käydä pienen lenkin ja tokoilla Luun kanssa. Toinen kenttäkin oli vapaana, joten mahduttiin hyvin.

Rakensin ensin valmiiksi idarin ja ohjatun. Kapulat oli pienemmässä syvyydessä ja keskikapulan kaverina metalli ja pari Cuzia. Ne huusivat Luun nimeä koko alkutreenin ajan, pätevä häiriö.

Ensin tehtiin kaukoja. Muutama alku täydestä matkasta. Vapauttelin yllättävästi, temputin ja tein pari ekaa nousua, molemmat hyvin. Mutta heti kun joku käveli selän takaa, oli pakko katsoa perään :( Puolesta matkasta sitten vaihtojen tekniikka lyhyinä sarjoina. Maasta istumiset nyt joka kerta tosi hyviä. Seiso-istun pompsahti ensin ihan kunnolla eteenpäin, sitten teki silleen taakse liukuen...

Sitten sitä idaria. Ensin pelkkä seuraaminen. Ei vilkaissutkaan merkkejä, vaan seurasi täpäkkänä. Sitten taidettiin tehdä pelkkä istuminen, se hyvin. Sitten istu-seiso-läpi, sekin hyvin.

Ohjattua. Ekalle merkille meni jähmeästi, mutta perille asti. Sen jälkeen paransi vähän, vaikka en palkkaillutkaan merkkejä. Ensin vasen, jonka haki hyvin. Sitten oikea, meni keskihoukutuksille. Sain pysäytettyä ja korjattua yhdellä käskyllä, vauhtipalkka. Uudestaan oikea, sama homma. Nyt en enää palkannut, kehuin vaan. Kolmas kerta oikealle ja taas sama homma! Nyt käskin takaisin merkille ja siitä oikealle, ok, vauhtipalkka. Uudestaan vasen, hyvin, ja vielä kerran oikea, nyt hyvin kerrasta. Vauhtipalkka kaikista.

Tunnari. Levittelin vähän reilummin kapuloita isoilla väleillä laajalle alueelle, oma siellä keskellä. Teki tosi hyvin, haisteli keskittyneesti ja maltilla ja nosti oman varmasti. Aloin kehua jo palautuksessa.

Vaikka palkkasin kaikkea, tehtiin väleissä siirtymiä. Niistä namia. Olikin ihan kohtuuhyvä.

Agien jälkeen käytiin porukan kanssa lenkillä. Siinä sitä olikin revohkaa. 11 koiraa, kahdeksaa eri rotua, uroksia ja narttuja, yhdellä nartulla juoksu. Eikä yhtään nahinaa. Melko sosiaalista porukkaa :) Tuittu taisi kerran ärähtää, kun Spot käveli vahingossa sen päälle, mutta se nyt oli pikkukoiralta ihan sallittua. Tuitustakin on tullut vanhoilla päivillä niin rauhaa rakastava pehmo, ettei sen tarvitse pelätä haastavan riitaa kenenkään kanssa.