Maanantaina ja tiistaina ei tehty sitten juuri yhtikäs mitään. Lenkitkin jäivät pakkasten takia vähän lyhyemmiksi. Jotain ihan pientä sisätreeniä, mutta ei mitään mainitsemisen arvoista.

Keskiviikkona päästiin lämpimään Meirän halliin treenaamaan. Siellä oli kyllä aika viileä, mutta ei sentään pakkasta. Meni kyllä treenit niin putkeen kuin voi vain kolme päivää ennen koetta mennä...

Tehtiin kaikkia avoimen liikkeitä. Ensin muistutukseksi pari stoppia kierrolla, sitten luoksetulo kisamaisesti. Ja mitä tekee Luu, ensimmäistä kertaa ikinä...? Ennakoi stopin pysähtymällä! Great! Mä ehdin kaikin lisäksi vielä stopata sen, tajusin siis pienellä viivellä käskyttäessäni, että sehän piru pyssäsi jo ihan itse. Tehtiin sitten läpijuoksuja, onnistui jotenkuten jollain viidennellä yrityksellä. Voi paska.

Sitten liikkeestä maahanmeno. Helppo juttu, joo. Mulla varmaan levisi pää tuosta luoksetulohommasta, eikä tästäkään ollut tulla mitään. Sanoin Katille, että huutelee pari-kolme käskyä. Sitten menin ja annoin ite käskyn heti ekalla. Eikä Luu edes mennyt maahan. Toisella yrityksellä yritin antaa paremman käskyn, mutta suusta tuli jotain ihan väärää äänenpainoa... Voi epätoivoisuus. Kolmannella sitten onnisti. Liikkurin käskyihin Luu ei sentään reagoinut, vaan keskittyi ohjaajaan, vaikka tämä olikin pihalla kuin lumiukko.

Liikkeestä seisominen onnistui sentäs kerrasta ihan hyvin. Kati huuteli kolme käskyä ennen kuin annoin omani. Seuraaminen oli kyllä molemmissa jäävissä aika kamalaa.

Nouto kisamaisesti. Osasin heittää ihan täydellisesti, kapula jäi vähän oikealle ja pystyasentoon :) Luu mälväsi vähän tuodessa. Tuli aika suoraan. Irrotuksessa taas pieni pakitus ja perusasento jäi törkeän vajaaksi. Näitä pitää nyt hinkata alta pois väistämisellä.

Ja kaukot myös kisamaisesti. Tai niin oli tarkoitus. Oli kyllä molemmilla jo niin väärä mielentila, että olisi ehkä kannattanut jättää suosiolla yrittämättä. Luu meni ja jäi maahan jopa ihan hyvin pää pystyssä. Ei kuitenkaan noussut. Toisella yrityksellä se lösähtikin sitten jo ihan platz-makarooniksi, toinen tassukin mutkalla. Juu, ei todellakaan noussut. Näitä sitten hinkattiin aikamme, että sain sen nousemaan edes jotenkin.

Sitten tauolle ja lopuksi vielä Ellin kanssa yhtäaikaa. Ensin seuraamista. Asento oli ihan ok, mutta painoi hulluna, eikä keskittynyt kunnolla. Kyttäili, kun Elli teki ruutua ja noutoa. Paransi sen verran, että pääsin palkkailemaan joistain pätkistä.

Yksi avoimen hyppy kokonaisena, mutta ilman liikkurointia. Hyppäsi löysästi ihan esteen taakse. Pystyi kuitenkin hyppäämään takaisin kolauttamatta. Tässäkin sivullesiirtyminen huono.

Sitten hinkutettiin vielä vähän niitä kaukoja. Peruuttelun kautta pystyy tekemään ihan rennosti ja hyvällä tekniikalla. Mutta heti kun ottaa kisamaisen aloituksen, jumittaa. Hinkkasin ekaa nousua niin kauan, että sain Luu nousemaan. Näitä nyt varmaan vaikeutti sekin, että Luu oli lievästi stressaantuneessa mielentilassa varmaan noista epäonnistumista johtuen.

Tuittu kerkesi tehdä vähän noutoa ja tuolinkiertoa. Kiertäminen oli taas tänään jotenkin ihan käsittämätön juttu. Tuittu vaan hyppi tuolille istumaan, eikä niinku käsittänyt ollenkaan. Onnistuihan se sitten. Hassu pikkuotus.

Loppuun tehtiin vielä lyhyt paikkamakuu. Laitettiin koirat yhtäaikaa alas, kun ei olla päästy sitä treenaamaan ollenkaan. Hyvin Luu tippui ja pysyi. Sivulle ei sitten pystynyt nousemaan.

Huono kenraalihan tietää aina hyvää koetta. Tässä nyt mättää vaan se, ettei tämä ollut vielä kenraali :D Katsotaan, miten tänään ja huomenna menee. Ei oo kyllä mikään voittajafiilis.