Otin lenkille nameja ja narulelun mukaan ja poikettiin kotimatkalla lähikentälle. Molemmat tytöt pääsivät tekemään vähän jotain.

Ensin Luukkonen. Alkuun kaukoja peruuttelun kautta lelupalkalla. Nyt oli mennä jo yli, tuli haukkua ja turhan levotonta meininkiä. Mielelläni pitäisin silti sopivasti tätä rentoa hulluutta tuossa kaukoasenteessa :)

Luoksetulojuttuja maalinkierrolla. Ensin vauhtipalkka jalkojen välistä, sitten eteentulo. Melkein pistin silmät kiinni, olin varma, että törmää siitä vauhdista. Mutta aivan törkeän hieno jarrutus ja eteentulo just eikä melkein. Yksi stoppi lähelle mua, että saatiin varmasti kunnollinen. Ja kyllä olikin! Lopuksi vielä yksi vauhtipalkka.

Tässä vaiheessa oli jo kiitettävästi kierroksia ja läähätytti, joten testattiin, pysyiskö seuraaminen paketissa. Ihan hyvin pysyi. Tuli jopa muutaman askeleen pätkiä, ettei koskenut ollenkaan. Jossain vaiheessa meinasi valua vähän eteen. Tehtiin myös askelsiirtymiä. Paikallaan käännöksessä oikealle työskenteli yli ja tarjosi eteentuloa. Sotki jotenkin, varmaan kun on treenattu niitä vinon eteentulon korjauksia.

Sitten vielä kaikkia jääviä. Nää menee kyllä niin iloisesti sekaisin. Kaiken lisäksi Luu sotkee näitä kaukotreeniin, kun tehdään hillumisesta. Siinä kun en ole toistaiseksi nipottanut vääristä asennoista, vaan antanut välillä tarjotakin, niin tässäkin sitten tekee vähän samalla asenteella. Seuraamisesta vähän paremmin, mutta vain istuminen onnistui kerrasta. Seisomisen kanssa tapeltiin ihan urakalla. Ei pysty ollenkaan tekemään, jos yhtään hetsaa tai yrittää tehdä "leikkimielisesti". Painuu vaan maahan. No, väännettiin niin kauan, että minä sain erävoiton ;)

Huisku olikin sitten vallan vallaton, suorastaan mahdoton :) Se vähäinenkin tarkkuus ja keskittymiskyky katosi taivaan tuuliin ja Tuittu teki ihan omiaan. Mutta ainakin oli kivaa.

Seuraamisessa tehtiin vähän kaikkea. Edisti hulluna, mutta kontakti oli täpäkkä. En palkannut tästä, vaan tehtiin perään istuminen. Tuitun lähestulkoon bravuurista ei tullut mitään, kun se meni vaan semmoiseen puolimakuuseen. Kevyttä yliyrittämistä. Piti ihan hinkata, että oikea suoritustapa muistui mieleen. Tästä namia.

Sitten luoksetuloa. Eka seisominen valui hulluna, palautin lähtöön. Toinen vähän lyhyemmällä välimatkalla, se ihan ok. Seisoessa alkoi vaan säätämään, kun en heti kutsunut. Maahanmeno ja sivulle hyvin ja LUJAA.

Kaukoja. Ensin yksittäisiä vaihtoja, että saatiin pieni musta oikeammalle taajuudelle. Aluksi kun tuli taas kaikennäköisiä muuveja ja ihan ilman käskyjä :D Lopulta vähän rauhoittui ja saatiin tehtyä sarjaakin.

Lopuksi vielä nouto kepillä. Muuten hyvin, mutta kepin luona piti hetki miettiä, että tämäkö se "kapula" oli.

Tuittu oli kyllä aika ihana. Hoen aina tätä samaa, mutta voi että kun tuon vireen saisi kokeeseen. Virheistä ja pisteistä viis, varmasti ei tarvitsisi hävetä!