Viikonloppu on ollut yhtä treenaamista, ei meinaa ehtiä blogia päivittää välillä. Perjantai-iltana käytiin Luun kanssa lähikentällä. Piti tehdä semmoinen nopsa kisamainen setti (idari, luoksetulo, ruutu, ohjattu, tunnari, seuraaminen), mutta ei taas vaihteeksi mennyt ihan kuin Strömsössä... (Harrastetaanko Strömsössä tokoa?)

Vähän väännettiin jo alussa palkan jättämisen ja kehäänmenon kanssa. Lopulta palkkasinkin yhden kehäänmenon. Sitten päästiin tekemään. Idari oli alkuun ihan ok.

Luoksetulossa ei tullut kunnolla sivulle. Jähmeili sekä aloituksessa että lopussa. Tehtiin ensin koko juttua idareineen (jossa asentovirheitä) alusta asti, mutta ei auttanut. Hinkutettiin sitten pelkkiä sivulletuloja aika pitkään...

Kun Luu taas tuli sivulle, jatkettiin ruudulla. Se ihan ok.

Ohjattu muuten ok, mutta - tadaa! - ei tullut sivulle kunnolla... Sitten hinkutettiin palautuksia.

Kun palautti taas jotenkin, tehtiin uudestaan vielä (suora) luoksetulo. Tuli sivulle, huh.

Tämän jälkeen jännitti, kykeneekö tekemään tunnarin. Oli meinaan jo melkoisesti pistetty painetta koiraan, joskin pa-hinkkauksissa lopulta ihan positiivisen ja nostattamisen kautta, mutta kuitenkin. No, teki tunnarin ihan jäätävän hyvin. Palautuksessa vähän autoin, ettei tarvinnut sen kanssakin alkaa...

Loppuun vähän seuraamista. Teki kivasti hyvällä asenteella, eikä tuntunut yhtään jähmeältä. Siitä sitten palkalle.

Ei tuosta koirasta kyllä aina ota selvää. Mikä on epävarmuutta ja mikä vain "tyhmien" juttujen välttelyä? Ja kuinka sinnikäs se onkaan? Kuinka paljon voi vaatia ja kuinka paljon uskaltaa jättää vaatimatta? Mikä on oikea tie? Kyllä voi temppujen opettaminen koiralle olla monimutkaista! ;) iVertaistuki on taas ollut ahkerassa käytössä. Ensi viikolla päästään ihan kimppatreenaamaan, kivaa!