Tokotreenit Härmälänpuistossa. Maijun vakkaripaikka. Läheisten talojen asukkaat kuulemma jo moikkailevat Maijulle ikkunoistaan. Nyt saivat lisää ihmeteltävää, kun korkattiin pullo kuohuvaa ja leviteltiin herkkuja yhden kevythäkin päälle. Ihku tarjosi juomat FH-kakkosensa kunniaksi, Ihme toi tullessan muffinsseja suoraan uunista ja Luu oli askarrellut leivoksia piirinmestaruushopeansa ja kympin kaukojen kunniaksi. (Joskus sovittiin, että kympin kaukoista pitää tuoda kakkua.)

Treenattiinkin. Vaikka ois voinut jättää väliinkin :D Halusin tehdä ruudunsiirtelyä, ja koska Maiju ja Sarikin halusivat, aloitettiin porukalla sillä. Luu löysi ruudun kyllä, mutta meni aina takaa yli, aina samalla kaavalla. Eka siirto oli semmoinen, että ruutua siirrettiin samalla linjalla lähemmäksi merkkiä. Ei siis ole kyse siitä, että Luu olisi oppinut tietyn välimatkan. Se kyllä katsoo ruutua, mutta menee sinne kaavamaisella tavalla, johon tällä hetkellä kuuluu takajalkojen heittäminen vähintään takanauhalle tai sen yli.

Meni lopulta hermot, sillä Luu lakkasi kuuntelemasta ja juoksi vaan. Koitettiin rikkoa sen kaavaa pysäyttämällä se matkalla ruutuun. Tämä toimikin kerran (ja voisi sovelluksineen olla jatkossa kokeilun arvoinen), mutta sitten Luu ei lähtenyt ruutuun ollenkaan (juoksi vaan omatoimisesti takaisin merkille), tai lähti, mutta ei totellut pysäytyskäskyä. Koska pattitilanne ja ohjaavan sauhuava pää, Luu lähti sitten autoon.

Joskus ihan vaan vähän ärsyttää, että koiran ratkaisu vaikeisiin tilanteisiin on vaan juosta lisää ja ehkä vähän lujempaa. Samaan ominaisuuteen liittyy toki se jokin, mikä tuossa koirassa on. Se, mikä tekee siitä niin raivostuttavan ihanan :)

Päätin, että en treenaa muuta, jos en saa hermojani palautumaan. Siinä parissa tunnissa mieli kuitenkin rauhoittui ja tehtiin vikana vielä pienesti.

Muutama kaukojen vaihto liikkuroinnilla. Seiso-istussa tahtoi liikuttaa toista tassua, voisi ottaa taas vaihteeksi jalkapuuta. Ja maasta istumisen teki vinosti.

Tunnari. Rinki. En antanut neuvoja kapulan sijaintiin ja se oli juuri siellä vaikeimmassa 10-11-kohdassa. Ja Luu teki ihan sairaan hyvin! Aloitti haistelun omasta, meni inasen ohi, mutta seuraavalla kapulalla viesti ehti aivoihin (jotka olivat ilmeisesti menneet päälle) asti ja palasi nostamaan oman. Palautuskin kiva. Hyvä Luukkonen, tätä lisää!

Luoksetuloa. Olin lämppänä muistutellut sivulletuloja jo kierroilla. Nyt tehtiin ekaa kertaa liikkuroituna. Ensin loppu maasta sivulle, sitten koko luoksetulona stoppeineen. Jäi maahanmenossa seisomaan, joten sitä uusittiin. Kahdesti, sitten osasi taas mennä maahan... Stoppeihin yhdistettynä selvästi ajatteli eteentuloa, mutta tuli kuitenkin itsenäisesti sivulle. Ei kaarrata, loppuasento ok. Mutta törmää välillä, tää pitäis kohta karsia. Maiju sanoi myös, että näyttää vähän siltä, että saattaa mennä peruutteluksi. Sitä pelkään itsekin, mutta jatketaan harjoituksia. Lopuksi palkattiin takapalkalla stoppi. Oli huonompi kuin se eka, joka taas näytti jopa aika kivalta.

Tein vielä itsekseni noutojuttuja. Metallia pystyi nostamaan kädestä jo paremmin, vähemmällä mallailulla. Kokeilin, ottaisiko Maijun kädestä, mutta otti huonommin. Pari sivulletuloakin tehtiin, niissä tarvi apuja.

Puisella pari heittoa ja sivulletuloa. Näitäkään ei oikein muistanut, mutta sitten hyvin. Kapulan kanssa ei ainakaan nyt edes törmännyt, vaan ihan kuin olisi osannut varoa kapulalla koskemista...?