Luulla on ollut viikon sisään kahdeksan agilitystarttia. Puolet niistä tänä viikonloppuna Takkujen kisoissa. Halusin kokeilla, miten tiheä kisaaminen vaikuttaa. Ajattelin sen vaikuttavan positiivisesti viimeisiin startteihin, mutta ei se varmaan vaikuttanut oikein mitenkään. Yhtä huonoja oltiin kaikissa. Kahdeksasta startista seitsemän hyllyä ja yksi sadan virheen tulos. Viisi rataa päättyi keskeytykseen rimanpudotuksen takia, niistä neljä ensimmäisen kuuden esteen aikana. Eli puolessa starteissa emme päässeet edes alkua pidemmälle. Viikko sitten jaksoin vielä iloita pienistä onnistumisista, nyt en. Ehkä mulle iskee ensimmäistä kertaa elämässäni kunnon agilitymasennus.

Eilen tuomarina oli Sari Mikkilä. Aika helpot ja kivat radat, paitsi hyppärillä oli haasteita nopean koiran kanssa, kun profiili oli semmoinen vauhdikas, mutta mutkikas. No, eipä päästy taaskaan testaamaan taitojamme sen pidemmälle, kun kolmosrima tippui. Alussa oli hyppy-pituus-hyppy-lähessuora, josta piti kääntyä vähän putkeen. Luu tykitti alun taas miljoonaa, ja mun vekkausyritys sai sen reagoimaan juuri sen verran, että kolmosen rima piti ryysiä alas.

Agilityrata oli kiva. Keinun jälkeiset hypyt vaan jänskätti, kun en oikein tiennyt, kuinka kiinni Luu tänään on mussa. Se on huono lukemaan pystyhyppyjä, joten epäilytti sekä rengasta edeltävä hyppy että sitten rengas, jonne piti mennä putken sijaan. Alku sujui hyvin, kontaktitkin olivat suht nopeat. Vähän tuli aata liukumalla, mutta hiipiminen on ollut paljon pahempaakin. Puomin meni reippaasti, vaikka otin sivuetäisyyttä ja jäin hypylle niistämään. Samoin se keinun jälkeinen valssi ja pystyhyppy menivät niin hyvin, että jäädyin ehkä sadasosasekunniksi, mikä Luun kanssa riittää hajottamaan pakan. Varoin liikaa putkea, hihkaisin "tähän" ja sain Luun ohi renkaasta. Korjattiin, mutta sitten tippui renkaan jälkeinen rima, joten ihan ei päästy maaliin asti.

Tässä radassa olikin kaikki, mitä viikonlopun aikana saatiin aikaiseksi.

Sunnuntai aloitettiin ensin Tallilla TamSKin tokovalkun näyttökokeella. Valkkuryhmään haki huikeat 22 koirakkoa, joten nyt vaan jännätään tuloksia. Meillä on ollut tosi kiva treeniporukka, joten olisi kiva päästä jatkamaan. Kokeessa tehtiin paikkamakuu sekä kaksi yksilöliikettä, seuraaminen ja omavalintainen liike. Makuussa Luu nousi vasta toisella käskyllä, muuten hyvä. Seuraaminen oli kivan tasaista, inasen meinasi valua eteen, mutta ei painanut. Ne askelsiirtymät ja juoksukäännökset oli huonompia. Valinnaisena liikkeenä tehtiin ohjattu, joka sujui vauhdikkaasti ja siististi. Haettiin vasen ja Luu jopa malttoi kiertää taakse, vaikka menikin aika raivolla.

Näyttökokeesta ehdittiin hyvin sitten kisapaikalle, jossa tänään onneksi aikataulut eivät olleet niin paljon edellä. Tuomarina tänään oli Pertti Siimes ja radat eilistä vaikeampia. Hyppärillä aloitettiin taas. Asennoiduin jo valmiiksi niin, että tuskin päästään montaa estettä... Alku oli meille tosi vaikea. Juuri semmoinen, että koira tulee lujaa, mutta sitten pitäisi vähän kääntyillä ahtaissa hyppyväleissä. Luu tulee alut niin hulluna, että en vaan saa sitä ohjautumaan tuommoisissa. Helpompaa olisi, jos voisi tehdä kunnon haltuunoton (esim. ennakoivan, ihmisnuolen tms.) johonkin, mutta kun pitää itsekin liikkua eteenpäin, niin koira vaan ryntää perään. Joo, näitä todellakin pitäisi treenata! Nyt ryysi kolmosesta ohi ja tiputti riman vitosella.

Agilityradalla oli ihan vastaava alku, joten luovutin jo valmiiksi :( Ei huvittanut edes mennä... Päätin kokeilla sitä nyt ulkokautta leikaten neloselle. Luu valui kakkosen pitkälle ja melkein kolmosen ohi. Jotenkin nollakulmasta väänsi kuitenkin itsensä hypylle ja piti jopa riman! Olin vähän niinkuin lopettanut jo ohjaamisen, mutta jatkettiin ja sain huidottua koiran neloselle ja puomille. Puomin jälkeen tippui sitten rima...

Rimoihin keskeytykset on nyt mietinnän alla. Jos keskeytyksillä olisi jotain merkitystä, niin kaiken järjen mukaan jotain vaikutusta pitäisi jo näkyä. Vaan ei näy. Videosta näkee, miten hirveästi koira ottaa itseensä, kun leikki loppuu... Jos ohjaaja on ainut, joka pahoittaa mielensä, niin ketä se hyödyttää...?