Tänään oli tokovalkun näyttökoe seuraavalle kaudelle. Paikkamakuu, seuraaminen ja vapaavalintainen liike. Kiva, pieni kisanomainen tilanne, oli kehänauhat ja kaikki.

Seuraamisessa ei tuon enempää tarvita, kun alan jäykistellä, hosua käännöksissä ym. Yksi juoksutäyskäännös levisi ja oisko ollut joku vino pa. Muuten ihan perus-Luuta. Aika alkuun tuli askelsiirtymiä, ensin peruutus, jonka teki hyvin, mutta päästi ihan minimaalisen inahduksen...! Ei onneksi toistunut, olisin ehkä joutunut tekemään vähemmän kisamaisesti... Ihan vastaavassa tilanteessa on joskus ennenkin saatu ääni aikaiseksi: koira kierroksilla (nyt ei oltu treenattu tokoa pariin päivään, eka liike) ja askelsiirtymiä kaavion alkupuolella.

Ruudussa oli vähän treenitilannetta jähmeämpi. Ihan ok kuitenkin merkille ja ruutuun, ja ruudussa tosi hyvään paikkaan. Loppu myös ok.

Paikkamakuussa säätöä alasmenossa. Meni nenä edellä ja juuri ennen jättöä alkoi valua lonkalle. Tönäisin jalalla lonkkaa, jolloin taas nosti kuonon ylös. Korjasin sitten vaan kädellä kuonon maahan, kun ei voinut siinä alkaa uusia... Oli sitten pysynyt ryhdissä, eikä valunut makuun aikana lonkalle. Ylös ok.

Ja juuri tuli sähköpostiin viesti, että päästiin mukaan! :) Luulla alkaa siis kolmas kausi TamSKin tokovalkussa.

Ennen seuraavaa ryhmää ehdittiin treenata kehässä (ja kehän ulkopuolellakin). Ilman liikkuria kaikki, yhtä aikaa muiden kanssa.

Tunnari, rinki, oma jossain vitosessa. Hyvä! Nosti taas oman heti kohdalla. Voisko tunnarin sääntöjä muuttaa niin, että kapulat ois aina ringissä ja oma jossain muualla kuin kello kympissä? ;)

Ruudun merkkiä erikseen. Ei niin hyvä, mitä on nyt ollut.

Hyppynoutoa. Jos otan alun, heitän, palkkaan katsekontaktista ja lähetän lennosta, tekee kivasti. Mutta ilman tuota hetsausta tulee heti huonompaa otetta ja huonompaa palautusasentoa... No, harjoitukset jatkuvat.

Kaukoja. Sarjoja ja yksittäisiä. Pientä vinotusta jossain, mutta aika kivasti.

Lopuksi vielä ruutua. Kuuntelua lähetyksessä ja merkillä ja yksi ruutuunmeno ilman stoppikäskyä. Vähän steppasi, mutta pysyi ruudussa :)

Eteläpuistosta ajettiin Ylöjärvelle, meillä oli jälkitreffit Katin ja Hannan kanssa. Olipa kivaa, kun joku fiksumpi katsoi perään ja sanoi, miltä meno näytti. Näytti kuulemma ihan hyvältä!

Tallasin selvästi pidemmän jäljen kuin aikaisemmin ja tein siihen ensimmäistä kertaa kunnon kulman. Oikeastaan kolme... Nameja 1-5 askeleen välein (kulmissa tiheästi), purkki vaan lopussa. Alkuun mentiin ryysien, mutta pidempi jälki selvästi rauhoitti Luuta ja lopussa se malttoi jopa etsiä niitä nameja. Hihna oli kireällä koko ajan, mutta ei tarvinnut niin hulluna harata vastaan. Ja ennen se on syönyt namit vain jos ne ovat suunnilleen osuneet huuleen, prioriteettina on ollut kuitenkin paahtaa täysiä eteenpäin. Nyt ihan himmasi tarkentamaan namia, kun huomasi semmoisen.

Hanna neuvoikin tekemään vaan reilusti pidempiä jälkiä. Nameja voi myös harventaa ja ottaa välikipot sekä aika pian kepitkin mukaan. Aikuisen koiran kanssa voi edetä ihan reippaasti. Ja ainahan voi sitten palata takaisin, jos menee liian vaikeaksi.

Hikka 15 vko näytti meille, miten taitavat jälkipennut menevät. Niin liikuttavaa, kun semmoinen pieni ja söpö koiranalku keskittyy ihan tosissaan hommiin <3

Kiitos Hannalle treeniseurasta!

Päästin Tuitun vielä etsimään Luun nakinjämiä, vaikka jälki olikin jo ihan sotkussa, kun oltiin kaikki kolme kävelty siinä edestakaisin. Tuittu hukkasi jäljen ekan kulman jälkeen, joten käveltiin siellä täällä toivoen, että jokunen palanen löytyy. Ja löytyihän sieltä :)