Rankkoja nää viikonloput ;) Eilen oli pitkä päivä, kun aamuksi mentiin piirinmestaruustokoihin ja sieltä kiidettiin suoraan pikaruokalan kautta Elinan treeneihin. Treenasin vielä kahdella koiralla, huh.

Mulla ei ollut tokon suhteen odotukset ihan kamalan korkealla, sillä on treenattu niin vähän ja päämäärättömästi. Kisamaista on tehty ihan liian vähän. Silti Luu kyllä alisuoriutui ja olin tosi pettynyt jälkimmäiseen kehään. Ekassa se sen sijaan oli aika hyvä. Kokeen arvostelu herätti katsomossa taas lämpimiä, ehkä jopa kuumahkoja tunteita. Tuntuu niin turhauttavalta, kun jotkut (yleensä sattumoisin muut kuin bortsut...) tuntuvat saavan kasin jo astumalla kehään, ja siihen sitten lisäillään pisteitä sen mukaan, kun koira saa joitain osioita liikkeestä tehtyä. Sitten taas niiltä tosi hyviltä koirilta, joiden kanssa on tehty hulluna töitä, vähennetään suhteessa paljon enemmän pienistä virheistä. Lopputuloksena huonon (esim. seuraaminen, jossa innottomasti laahustava koira ei tee edes perusasentoja) ja hyvän (esim. seuraaminen, jossa iloisesti työskentelevä koira on välillä vähän tiivis) suorituksen erona on vain piste tai puolikas, joskus ei sitäkään. (Luu sai kyllä pisteitä ja pistevähennyksiä suunnilleen ansaitusti.) No, toko jos joku on arvostelulaji ja se on vain kestettävä. Pakko vaan treenata lisää ja lisää ja yrittää olla katsomatta muiden pisteitä.

Ekaan kehään mentiin varsin kiireellä. Inton ja Luun välissä oli yksi koira, ja koska kehässä oli hitaita liikkeitä, ajattelin, että ehdin ihan hyvin kuvata Inton ja hakea Luun siinä välissä. No, eiköhän meitä edeltävä koira karannut kehästä heti ekassa liikkeessä, joten meitä huudeltiin sinne, kun olin hädintuskin saanut koiran autosta. Kiireellä siinä tein jonkun seuruupätkän ja revitin vähän lelulla, sitten menoksi. Olin ihan varma, että se ei keskity ollenkaan, kun mentiin niin hätäisesti, mutta se tuntui tosi kivalta! :) Ekassa kehässä tehtiin ruutu, seuraaminen, luoksetulo ja idari.

Ruutu 10 - Merkille aika banaanilla. Ruutuun lähti vähän epäröiden, mutta bongasi sen matkalla ja meni ihan takareunaan! Seuraamaan tuli tosi nätisti.

Seuraaminen 8,5 - Tuntui hyvältä! Paikka valui eteen ja pari perusasentoa oli vinoja. Peruutus myös tosi huono. Mutta asenne on parantunut ja sehän me ollaan priorisoitu! :)

Luoksetulo 7 - Aina pitää tulla joku uusi juttu puskista, jos muuten menee hyvin. Nousi istumaan heti jätön jälkeen...?! Stopin teki teputtamalla, mutta ei ihan niin huonosti kuin yleensä.

Idari 9 - Kaikki asennot oikein ja ihan hyvinkin.

Toiseen kehään ehdin viritellä paremmin, mutta jotain siellä sitten sattui. Liikkeinä oli siis ohjattu, kaukot, hyppy ja tunnari.

Ohjattu 9,5 - Ihan ok, luovutusasento taisi olla inasen vino.

Ohjatun jälkeen se ei sitten vaan yksinkertaisesti tehnyt yhtään mitään!

Kaukot 0 - Tiesin, että eka istuminen on vaikea, koska Luu  tuntui aavistuksen nihkeältä. Yleensä pystyy kyllä sitten sen jälkeen tekemään. Nyt ei mennyt esim. kertaakaan maahan...! Liikkuri oli niin nopea, että lisäkäskyjä ei oikein ehtinyt antaa, että olisi saanut edes koulutusmielessä korjattua. Kaukojen jälkeen Luu varmasti huomasi, että en ollut tyytyväinen ja tiesi luultavasti itsekin mokanneensa.

Hyppynouto 0 - Katsoi kapulaa ja meni sen vieressä olevalle merkille. Odotin hetken ja suostui hakemaan kapulan. Kiersi kapulan "yli" ja kiersi palatessaan hypyn. Tässä vaiheessa nousi kyllä savu korvista...

Tunnari 0 - Merkkasi oman nopeasti, mutta ei nostanut vaan alkoi säätää. Söi kapuloiden välistä jonkun namin. Kierteli ja kaarteli. Lopulta lähti tuomaan omaa, mutta tiputti sen matkalle ja meinasi palata takaisin. Tässä vaiheessa kutsuin sen pois ja poistuttiin kehästä. Vein sen suoraan autoon ja lähdin itse pois rauhoittumaan...

Luun toko

Paikallaolot tehtiin loppuun. Oltiin sitten Inton vieressä ja kehässä oli muutenkin melkein pelkkiä tuttuja.

Istuminen 9,5 - Levoton.

Makuu 10 - Lösähti taas mutkalle :( Nytkin oli tosi treenimäinen tilanne, Into vieressä ja kaikkea. En tajua, miksi se tekee tuon vain kokeessa. Olin varma, ettei tule nousemaan ja suunnittelin piilossa jo jalka-avun antamista, pisteillä kun ei ollut merkitystä. Kilpailukiellon pelossa (:D) en sitä kuitenkaan tehnyt - ja Luu nousi superisti! Onneksi tuli edes tämmöinen juttu loppuun, niin pääsi hyvin mielin palkkaamaankin.

Sitten Hesen kautta hakemaan Nipsu ja SDP:lle Elinan treeneihin. Rata oli 38 estettä pitkä ja yhtenä teemana oli riskillä ohjaaminen. Radalla oli EO:sta tuttu hyppykuvio, joka piti uskaltaa tehdä riskimmän kautta, eli ohjata koira semmoisesta puolen metrin välistä. Näillä hypyillä tehtiin radalla muutamakin eri kuvio.

Menin ensin Nipsulla. Aluksi koko rata läpi. Kesken rataa mietin taas, että olikohan järkevää vetää 38 estettä ensin putkeen ja olla sitten ihan piipussa koko treenin ajan... Kyllä se sen verran hapetti, että hetken aikaa päässäkin heitti :D Mullahan ei ole hyvä kunto, mutta kisaradat jaksan ihan hyvin. 30+ estettä ei vaan ihan mene... Tehtiin pari putkikieltoa (pitkästä aikaa!) ja pelastelu saksalaisessa, muuten ihan kohtuullinen nolla.

Alkuun koitettiin paria eri vaihtoehtoa. Ensin vastakäännös kakkoselle ja leikkaus okserille. Mä en vaan osaa noita leikkauksia, mutta kyllä se jotenkin saatiin onnistumaan. Toiselta puolen oli ehdottomasti parempi, mutta kyllä vaan pitäisi pystyä tekemään eri tavoilla. Keinun jälkeisen Elina pisti mut tekemään ulkokautta saksalaisella. Siinä oli vähän viilattavaa liikesuunnan kanssa, mutta onnistuessaan se oli varmasti välistävetoa nopeampi. Nipsu menee vaan niin paljon lujempaa, kun pystyn viemään mahdollisimman selkeillä linjauksilla ilman turhia haltuunottoja.

Puomilla tuli muuten nyt joka kerta suorilta alas asti. Hitaasti, mutta kuitenkin. Persjättö ja vedätys toki auttoivat asiaa...

Eniten hinkutettiin yhtä hankalaa päällejuoksukohtaa, jossa olin aina myöhässä. Siinä taikasana oli taas se maaginen KATSE. Kun muistin pitää katseen koiran linjassa, se toimi kuin vettä vaan.

Loppua jouduin ohjaamaan kädettömästi, kun unohtelin koko ajan niitä jalkoja ja huidoin taas käsillä. Nipsu meni paremmin ja lujempaa... Hyvin onnistui välistävetokin ilman käsiä. Kotiläksyksi sainkin taas kuurin kädettömyyttä. Saman läksyn olen saanut Jaakolta, mutta taisin viimeksi vähän lipsua... Lisäksi läksyksi paljon 0-treeniä (ja ratatreeniä, jossa jatketaan vaikka mitä tapahtuisi), mikä onkin ollut suunnitelmissa talvekauden varalle. Keväällä ei ehditty tehdä sitä tarpeeksi. Mutta hyvin meni Nipen kanssa, kun vaan malttaisin aina olla huolellinen!

Nipsun treenit

Sitten Luu. Sen kanssa hinkattiinkin aika urakalla. Alun ihmisnuolta vahvistettiin pysäytyksillä ja hyvin se niihin reagoikin. Muutenkin Luu oli tänään(kin) ohjauksiin reagoinnin suhteen hyvin kilttinä. Harmi toisaalta, ettei päästy vääntämään minkään kunnon sikailun kanssa. Mutta minkäs teet, tuommoinen se on viime treeneissä ollut :)

Rimoja tippui paljon. Rata ja kuviot olivat toki vaikeita. Okserilla se tiputti musta harvinaisen herkästi, on kyllä hyppinyt sitä ihan hyvin. Tähän kokeiltiin vähän sitä siiveketreeniä ja pitää tehdä sitä jatkossakin. Muutenkin saatiin rimoihin taas jotain uusia vinkkejä. Kokeiltiin tippumiseen reagointiin muuten myös sitä, että menen kyykkyyn ja sulkeudun. Lisäksi Elina meni säälimään rimaa. Ei vaan toiminut Luulle, se ei reagoinut yhtään mitenkään.

Vaikeaan välistävetoon (jossa koiran piti tulla siitä puolen metrin siivekevälistä) tehtiin "koomaennakointia", koska tavallisesta Luu meni läpi. Tähän Luu jarrutti tosi hyvin. Yksi toisto oli kyllä semmoinen, että Elina kehui ja mä olin melkein torumassa koiraa :D Mulla on kyllä ajatusmaailmassa työstettävää Luun kääntymisen kanssa. Elina markkinoi mulle ajatusta, että Luun kanssa riittää, että se reagoi ohjaukseen ja hyppää oikeaan suuntaan, sen ei tarvitse hulluna koota joka esteelle, se ei siihen todennäköisesti kykene. Olen niin tottunut noihin siivekkeitä nuoleviin koiriin, joten huomaan kaipaavani ohjaamiseen sitä hallinnan tunnetta, joka tulee, kun koira jarruttaa ja hyppää kootun pienen hypyn. No, lisää vaan haastetta mulle, kun yritän opetella tästäkin pinttymästä pois! :D

Luun kanssa hinkutettiin myös sitä samaa päällejuoksua kuin Nipsun kanssa. Ensin olin vaan myöhässä, myöhässä ja myöhässä, mutta sittenkin kun ohjaus alkoi olla sinne päin, Luu tiputti rimaa. Esteväliäkin pidennettiin vähän, koska se oli tosi vaikea. Kerran onnistuttiin sitten pitämään rimakin ylhäällä. Mutta tulipahan treenattua sitä ajoitusta.

Loppuun vielä pätkää kepeiltä putkeen. Ja aika monta kertaa, kun aina sattui jotain. Yritin viedä kepeille ensin ulkokautta, mutta väli oli niin ahdas, että en saanut Luuta vedettyä siihen. Yllättäen tämä toimi tosi hyvin sisäkautta. Vähän vaan koiraa haltuun, ettei lue tyrkyllä ollutta hyppyä ja lähetys avokulmaan. Luu meni joka kerta oikein. Tämmöisissä alkaa helposti temppuilla ja mennä ännänteen väliin, mutta kai se on taas tuo vire... Sylivekki oli kuitenkin pätkän teema. Piti lähteä ajoissa pois, mutta sitten multa tahtoi unohtua se koiranpuoleinen jalka ja ohjaus. Kerran Luu oli tekemässä hyvin, mutta liukastui ja meni rimaa päin, raasu :(  Tämäkin onnistui multa lopulta ilman käsiä.

Paljon saatiin taas vinkkejä ja ajateltavaa Luun kanssa. Se on kuulemma ihan samanlainen Dionin kanssa, joten saadaan paljon semmoisia hyviä ja toimiviksi testattuja täsmävinkkejä ;)

Luun treenit (Luun treeneistä oli joku 10 min videota, tässä siis vain todella "parhaat" palat...)

Jäähkälenkillä alkoi sitten jalka painaa. Luukin ravaili kiltisti ihan lähellä. Kotiin kun päästiin, niin se rojahti lattialle makaamaan ja kuorsasi loppuillan. Bordercolliekin on mahdollista väsyttää! (Ainakin muutamaksi tunniksi.)