Ei jäänyt monesta tunnista kiinni, ettei Lappeenrannan Agirotu-reissuun olisi kulunut koko vuorokautta... Lähdin kotoa ennen viittä ja tulin takaisin muistaakseni puoli yhden aikaan. Sen lisäksi, että päivä oli pitkä, se oli myös olosuhteista johtuen varsin rankka. Lappeenrannan Kisapuisto oli melkoinen pätsi vailla varjopaikkoja. Samanlaisena me sitä muisteltiin SM-kisoistakin.

Tuloksellisesti saatiin vähän sitä sun tätä. Päivä oli Katin ja Inton. Ekalta radalta nolla ja 2. sija, ja sertin myötä AVA-titteli! Finaalissa vielä huikea nolla ja AVO-SM-hopeaa! Lähellä oli voittokin. Kyllä siinä vähän kädet tärisi ja sydän hakkasi, kun piti seurata suoritusta katsomon puolelta. Teki mieli vaan huutaa, että nyt prkl teette sen, ettekä anna yhtään periksi... Mutta onneksi ei tarvinnut :)

Nipsun kanssa reissu oli turhaakin turhempi. Ärsyttävää reissata tuollainen matka ja kökkiä paikalla tuommoinen päivä ja sitten esittää kaksi radallista ihan onnetonta räpellystä.

Eka rata lähti ihan kivasti, tosin välistävetoja mä nyt en vaan osaa tehdä sulavasti. Sitten tippui rima aika helposti. Ei siinä mitään erikoista sattunut. Tähän homma tietty vähän lässähti. Muistan ajatelleeni, että nyt vaan tsempillä loppuun, vitosellakin voi päästä finaalin. Se kertonee tarpeeksi keskittymisen tasosta virheen jälkeen. Radalla oli aika vaikeat kepit. Piti vetää vasemmalta jyrkkään avokulmaan ja jatkon kannalta oli käytännössä pakko päästä keppien vasemmalle. Ollaan kyllä tuommoisiakin treenattu, mutta en vaan saanut kohtaan luottoa. En osannut arvioida, mihin asti ehdin, enkä oikein päättää, kuinka paljon yritän Nipsua auttaa. Lopulta vedin vähän liikaa ja Nipsu kiepsahti väärälle puolen. Olisi se kyllä pystynyt siinä tilanteessa oikeinkin menemään. Keppien jälkeen käännyttiin pussiin, jonka jälkeen hyppy takaa. En ottanut kepeiltä tarpeeksi sivuetäisyyttä ja Nipsu lipsahti kuin saippua pussista eteeni ja suoraan hypylle. Pussi oli semmoinen liukas muovinen, kankaisella olisin varmaan ehtinyt. Loppurata oli taas ok, mutta tulihan sitä tuossakin. Ja vitosellakaan ei olisi ollut asiaa finaaliin, joten eipä jäänyt edes pienestä kiinni.

Illan KV-kisan tuomaroi sama ranskalaisherra kuin AVO-SM-finaalinkin. Finaalirata näytti musta ihan kivalta, mutta tässä tuntui olevan astetta enemmän haastetta. Ei muuten, mutta ehtimisen kannalta. Otettiin sitten kielto jo kutoshypyltä. Hosuin takaakierrolla, ja Nipsuhan ei anna noissa yhtään armoa. Kepeillä olisin voinut saattaa pidemmälle, mutta luotin, että Nipsu osaa hakea avokulman. No, ei osannut, enkä meinannut saada sitä millään pujotteluun. Tässä töpeksittiin hyllyyn asti ja vähän yli. Keppien jälkeinen kohta oli ensimmäinen paikka, joka oikeasti arvelutti. Ehdinkö ohjata putkensuun takana olevalle puomille, kun takaaleikkaan suoralla putkella sitä ennen? Tämä onnistui kuitenkin ihan hyvin. Puolenvaihtoa puomilla mietin myös pitkään, mutta se tehtiin sitten hylly alla pidemmän kaavan mukaan. Loppuun mun piti mennä vääntämään valssi ja persjättö, mutta tsemppi ei riittänyt ja loppu meni suunnittelemattomaksi räpellykseksi.

Videotkin ois, mutta taitaa jäädä lataamatta.