Tänäänkin tokoiltiin valkkulaisten kanssa, tällä kertaa Loukonlahden nurtseilla. Tosi painostava ilma taas. Luun päästin ennen treenejä pulahtamaan järveen, mutta itsellä oli aika vetemätön olo.

Aloitettiin vaihteeksi paikallaoloilla. Istuminen hyvin. Makuussa nosti alussa päätä, kun Kati joutui vieressä kurmuuttamaan Intoa. Sitten kyllä pysyi hyvin. Sivulle löysästi. Se uudestaan jalka-avulla. Pitänee käyttää jalkaa taas kuurina.

Yksilöjutuista ensin seuraamista. Kati naksutteli hyvästä paikasta, aika lyhyistä pätkistä. Pidin aluksi hihnaa kädessä ja päästin sen sitten vapaaksi. Ihan hyvänä pysyi paikka. Koitin myös kokonaan ilman hihnaa, mutta heti valui eteenpäin. Tähän puutuin niskaperseellä, ja uudella yrityksellä oli parempi. Palkka ihan lyhyestä pätkästä ja lopuksi vielä hihnassa.

Metallilla tehtiin tänään vain pitoa, sekä omalla että Inton. Ei kyllä mokaillut vahingossakaan. Sivulletulot, maahanmenot yms. on vähän jähmeitä, mutta hyvin pitää.

Maalinkiertojen ja muiden riekkujen jälkeen tunnari sopivan läkähtyneessä mielentilassa. Kapuloita enemmän, sikin sokin, kisamatka. Menee ekalle vähän kita auki. Ei koske, mutta siinä rajalla. Sitten rauhoittuu ja tekee hyvin loppuun. Noihin pitää ehkä alkaa puuttua.

Ruutu niin, että kävin näyttämässä ja keskityin virittelyihin. Meni hyvin.

Ruudun loppuosan alkeita tehtiin nyt ekaa kertaa. Kutsuin seuraamaan sekä maasta että vauhdista kierron kautta. Autoin namilla, mutta pääsi aina vähän keulimaan. Tuntui kuitenkin hoksanneen idean ja yritti kyllä jarruttaa.

Lopuksi kaikkien treenattua tein vielä kaukojen tekniikkaa ja ruudun uudestaan ilman näyttöä. Vanha mörkö tuli taas esiin ja Luu jäi ruudussa ihan etureunaan. Mur! Suutuin vähän ja kävin viemässä oikeaan paikkaan. Toisella yrityksellä pystyikin sitten kummasti menemään tarpeeksi pitkälle.

Tuittu teki lopuksi luoksetuloa. Ei jostain syystä pystynyt jäämään stopissa seisomaan, vaan istui tai meni maahan. Sitähän sitten hinkutettiin kiertojenkin kautta, mutta onnistuihan se sitten lopulta. Tuittu taisi myös kanniskella Katille metallikapulaa. Se nostaminen on kyllä ylivoimaista.

Treenien jälkeen Luu ei enää päässyt uimaan, kun meni hermot sen järveä kohti tempomiseen. Joku raja maanisuudelle.