Oli kyllä niin epätoivoista menoa Nipsun kanssa tänään, ettei mitään rajaa. Saatiin suoritettua 13 estettä - kahdella radalla yhteensä.

Agilityradalla oli lähtöhypyn jälkeen kaksi takaakiertoa. Kakkoshypyltä tippui rima ja toiseen takaakiertoon olin heti myöhässä. En siis saanut ajoitusta kohdalleen edes esteellä numero kaksi... No, kolmosen Nipsu teki oikeasta suunnasta ja jatkettiin puomille. Ajatukset olivat ehkä vielä siinä rimassa ja saatoin käskyttää huonosti tms., mutta Nipsu tuli kontaktin pitkäksi. Pysähtyi, mutta kaikki tassut maassa. Puomi siis uudestaan ja suorinta tietä maaliin.

Hyppärille lähtiessä ajattelin, että ainakin päästään maaliin asti, kun ei tarvi uusia kontakteja. Ellei Nipsu jostain syystä jumahda kepeillä... Ja kuinkas sitten kävikään? Alussa valssasin muurilla (mitä en muuten osaa! Se tolppa on tiellä...) ja yritin kääntää Nipsun pussiin. Se valui mun selän takaa putkeen. Pussin jälkeen päästin sitten kuusi estettä ihan hyvin, kunnes tuli vaikea keppikulma. Jämäsin tietty liikaa ja sain Nipsun pyörimään. Kun se löysi kepeille, se ei pystynyt pujottelemaan. Ensin se tuli pois heti parin välin jälkeen, sitten myöhemmin. Yritin uudestaan n. miljoona kertaa ja lopulta lähdin pois radalta.

Eka rata on videolla, mutta en taida viitsiä ladata nettiin... Tokaa ei valitettavasti ole, olisin halunnut nähdä, ohjasinko todella niin päin mäntyä. Äiti kuvasi, mutta koska mun vanhemmilla on ilmeisesti joku kirous videokameroihin liittyen, nauhalle ei tallentunut mitään... Onhan siinä se yksi nappula, mitä pitää painaa! :D

Luun kanssa sentään oli vähän valoisampaa. Ehdittiin tehdä luokkien välissä vähän sivu-juttuja ja seuraamista, jotka eivät olleet ollenkaan niin epätoivoisia kuin välillä. Pari eteentuloakin otin ihan lyhyeltä matkalta, mutta ne on vähän hukassa. Ei ole kauaa sitten, kun Luu törmäsi ihan sikana, joten ehkä se kultainen keskitie niissäkin vielä löytyy. Kotimatkalla kävin Duossa kaupassa ja fiilisteltiin Luun kanssa hetki parkkihallissa. Mehän käytiin siellä pari kertaa hengailemassa, kun Luu oli paljon pennumpi. Se oli heti ihan toheena, ihan kuin olisi muistanut :) Tehtiin sielläkin muutama seuraamispätkä, jotka tuntuivat jopa hyviltä! Kerran jouduin korjaamaan edistämisestä ja pari kertaa huomauttamaan kontaktista. Kerran pidin lelua taskussa, kun se on ollut mulla kädessä selän takana. Oli vähän huonompi niin.

Tuitun iltaan kuului lähinnä autossa istumista (=nukkumista) ja kävelyä. Ja spurttailua... Tein loppulenkin laskettelurinteelle ja siellä lähti pari pupua aika makoisasti alamäkeen. Tuittua on turha tuommoisessa tilanteessa edes yrittää kutsua, joten se vetäisi kunnon alamäkispurtit. Menipä lujaa! Luu stoppasi kutsusta ja lähti tulemaan luokse n. kolmannesta kutsusta. Puolimatkassa pysähtyi vielä kyttäämään kavereita pupujen perässä. Kovasti niiden touhut kiinnostivat, mutta ei lähtenyt mukaan :)