Eilen treenattiin siis ihan oikeaa agiliitoa. Tuore joukkuesuomenmestari veti treenit ja tarjosi hillittömät herkut (sisältäen mm. kaksi kakkua...), kiitos molemmista Katille :) (siis treeneistä ja herkuista)

Jeejee-meiningiksi meni tämäkin. Tuittu ahistui edelleen Niihamassa, lähti lähdöstä karkuun, eikä kulkenut normaalisti. Se reagoi esim. leikkiviin koiriin ja kyttäili heti, jos joku kävi riehakkaaksi. Kepeillä se meni kerran n:nteen väliin, kun Pimpo sattui hengailemaan aloituksen lähellä jne. Meni ihan maku koko touhuun, kun ei voi treenata kunnolla, vaan voi vaan juosta rataa läpi ja leikkiä, että kaikki on tosi jeejee. Ohjaussuunnitelmat menee ihan plörinäksi, kun koira vässyköi eikä irtoa normaalisti. Tosi kökköä :(

Toisena pätkänä tehtiin semmoinen aika lyhyt ja helppo, jolle pystyi luontevasti tekemään lentävän lähdön. Sillä Tuittu oli jo vähän enemmän oma itsensä. Kai se tästä vielä iloksi muuttuu, täytyy vain malttaa antaa ajan kulua. Onneksi ongelma koskee vain Niihamaa ja kisoissa Tuittu on vähän epävarmaa lähtötilannetta lukuunottamatta ihan jees.