Flunssahan sieltä sitten pukkasi. Ei löytynyt kurkkukivulle ja nenän vuotamiselle mitään kivempaa selitystä. Tänä aamuna oli vähän lämpöäkin, mikä on ollut mulla viime vuosina äärimmäisen harvinaista. Kuumeen nousua ei varmasti yhtään edesauttanut se, että "oli ihan pakko" treenata eilen illalla...

Mätsärimiitingin ja keharikoulutuksen jälkeen jäin siis vielä hallille kolmikon kanssa. Tuittu juoksi vaan puomin muutaman kerran edestakaisin hienosti ilman käskyä, mutta aktiivikaksikko treenasi. Olin sentään suunnitellut tekniikka- ja irtoamistreenit, joissa ei tarvinnut itse urheilla. SDP on pysynyt tänä (pitkänä...) talvena hyvin (puoli)lämpimänä, joten kelpaa treenata pakkasillakin. Ongelmaksi muodostuukin se, että näillä lähes 20 asteen pakkasilla on jo aika haasteellista saada koira lämpimäksi. Tingittiin vähän lenkkien pituudesta ja yritin liikuttaa koiria sitten sisällä kentällä, mutta on se vähän semmoista. Pitäisi opettaa ne ravaamaan itsekseen :)

Luu aloitti irtoamissetillä. Tehtiin putken fokusointia neljän hypyn takaa. Aika helppo nakki, mutta vaati vähän suullista tukea suoralla, yhdellä lähtökäskyllä jäi keskelle matkaa epäröimään. Teki tätä kyllä kivasti ajatuksella! Rimatkaan ei luonnollisesti tippuneet kertaakaan, kun sai mennä ihan vaan itte.

Sitten pituutta kohti nurkkkaa :) Tätä suorasta putkesta tullessa, eli siinäkin mielessä Luulle vaikea. Ihan ekan tein etupalkalla, jolloin kiisi sinne suoraan. Sitten ilman, jolloin ehti kysellä putken jälkeen, mutta irtosi kyllä käskyllä. Aluksi roiski tiukoissa käännöksissä pituuden sekaan, mutta sitten kun alkoi katsoa tarkemmin, meni hyvin. Takaaleikkauksellakin tehtiin.

Vauhtia pituudelle otettaessa mentiin putki-hyppy-putki-suoraa. Siinä tippui rima ainakin pari kertaa. Auttoi, kun oikeasti keskityin katsomaan koiraa. Mutta näitä olisi hyvä joskus tehdä häiriöillä ja palkkailla erikseen. Loppuun tehtiin vielä putki-putki-hyppy-putki-juoksutus. Siinä rima pysyi, mutta en ollutkaan vedättämässä.

Sitten Nipen kanssa samaa fokusointia. Huoh. Sen kanssa sitä on oikeasti joskus tehtykin, mutta voi jeesus ja pyhä yksinkertaisuus. Yhden hypyn takaa onnistui ihan heittämällä, joka kerta. Ensin oli ihan toivotonta siirtyä kahden hypyn taakse. Lähetyksestä seurasi vain aivottoman seltin aivotonta ympyränjuoksua ja räkytystä. Palattiin välillä takaisin yhden hypyn taakse, mutta silti taas kahden hypyn takaa sama "emmäätajuaniinjuoksentässänytsittentyäysiäympyrääjahuudan!"-show. Lopulta mulla meni hermot ja nappasin Nipsun vauhdista niskavilloista kiinni ja ärähdin, että nyt loppuu pelleilyt. Ajattelin, että nyt kiltti pieni seltti ei sitten lähde yhtään mihinkään, mutta sitten se lähtikin hienosti keskittyen putkeen kahden hypyn takaa. Ja sen jälkeen kolmen hypyn takaa. Kun toisena koirana on Luu, niin unohdan välillä, että terapia-seltissäkin ilmenee toisinaan tämä ravistettava ennen käyttöä -ominaisuus. Se onneksi ravistuu aika paljon helpommin :)

No, neljän hypyn takaa se ei sitten taas onnistunutkaan, koska seltti sai näköpiiriinsä viisi metriä sivussa olevat kepit, eikä sen jälkeen siis vain mitenkään pystynyt muistamaan minkään putken läsnäoloa. Tyydyttiin suoritukseen kolmen hypyn takaa, kun en halunnut enää käyttää tähän harjoitukseen enempää aikaa.

Pituustreenistä sen sijaan selviydyttiin nopsempaan. Siinähän toki itse pituus ei ole mitään, koska se ei ole mineillä mikään oikea pituuseste. Mutta tehtiin putki-pituuskuviolla yhdet valssit ja yhdet takaaleikkaukset molempiin suuntiin. Kääntyi kaikki hienosti oikeaan suuntaan :) Ja Nipsunkin kanssa loppuun sama muutaman esteen luukutus (enempään en olisi pystynyt, puomin vierellä juokseminenkin otti koville), jossa kivasti irtosi vikaan putkeen.

Molempien kanssa vielä puomia, ensin Nipe. Alastulohinkkausta ja muutama kerta koko puomi etupalkalla. Piti ottaa videokamera, että voisin kuvata näitä ja vertailla myöhemmin, tapahtuuko kontakteissa oikeasti jotain edistystä, mutta se jäi. Mutulla siis mennään edelleen... Alastulot sivusta on pääasiassa hyviä. Koko puomiakin meni ehkä kenties inasen reippaammin...? Mutta ei lähellekään samalla asenteella. Taisin käyttää pelkkää "kiipee" -käskyä, mutta en usko sillä olevan mitään merkitystä.

Luun kanssa käytin rohkeasti taas etupalkkaa (narulelu). Ei yhtään aijaillut, vaan meni reippaasti, jes! Ihanaa, kun on joku keino, jolla saada fokus eteen ilman säätämistä. Tehtiin kontakti-putkierotteluakin, tai lähinnä kontaktin hakemista ;) En siis pistänyt putkeen ollenkaan, mutta lähetin puomille jyrkästäkin kulmasta niin, että ylösnousu jäi putken taakse. Pituuden keppi oli taas ohjurina ja sen avulla meni hyvin. Toisesta suunnasta tehtiin vielä aan ja hypyn kautta, vastakäännöksellä kääntyi hyvin puomille. Ylösnousuun ei kyllä tainnut osua...

Loppulenkki oli jo aika raskas. Olin ihan poikki ja lihaksia särki (flunssan takia, ei treenaamisen...). Ja aamulla tosiaan heräsin kuumeisena. 07.20 oli lähtö Lean ja viiden koiran kanssa Halikkoon, jei. Onneksi ei tarvinnut muuta kuin istua autossa ja Piiran hoitohuoneessa.

Luu käsiteltiin ensin. Sen lanne oli ihan suorassa! Huisia. Rintarangan kohdalla sen sijaan oli selvä mutka, ilmeisesti jostain liukastumisesta ja törmäyksestä, luonnollisesti. Se saatiin hyvin auki ja ranka suoraksi. Käsittelyn jälkeen Luu oli entistäkin elastisempi :) Miss Kumiranne ei ole ihan turha nimitys, Luulla on varsin liikkuvat nivelet...

Nipsun kanssa odotin pahempaa, se on kuitenkin ollut syksyllä aika jumissa jamassa. Silläkin oli kuitenkin lantio suorassa, mikä oli todella iloinen yllätys. Muuten silläkin kaartui ranka samaan tapaan vinoon kuin Luulla, mutta sekin saatiin hyvin auki ja oikenemaan. Puoliero ei ilmeisesti ollut enää niin selkeä, mutta sivutaivutuksia saadaan jatkaa edelleen.

Siinähän se päivä (ja rahat) sitten kivasti hupenikin. Kotimatkalla piti tietty vielä syödä ja samaan syssyyn rykäistiin palkinnotkin sunnuntain kisoihin. Mielikuvitus ei tällä kertaa oikein laukannut, mutta ehkä se oli ihan hyvä vaan ;)