Tänään tiukka setti Takkujen kisoissa SDP:llä. Kaksi koiraa eri luokissa, yhteensä kuusi rataa, iloisesti sikin sokin. Mikään ei kyllä mennyt päällekkäin eikä edes ristiin tutustumisten kanssa, mutta siirtymiin ei silti jäänyt turhaan löysää. Tästä henkisestä haasteesta selvisin hyvin! Olen aika huono kestämään aikataulustressiä ja kiirettä, mutta ehkä kun lähtötilanne oli tarpeeksi haastava, pystyin suhtautumaan siihen tarpeeksi rennosti. Muistin kaikki radat ihan ongelmitta ja pystyin keskittymään varsin hyvin.

Migreeniäkin yritti pukata, varmaan huonoista yöunista johtuen. Naapurissa oli kovaääniset bileet ja mun päässä tokon mm-kisat :D Mutta kyllä se siitä lähti. Tainnutetun päänsäryn kestää, kun on tarpeeksi kivaa.

Ensin oli vuorossa Luun ensimmäinen agilityrata, tuomarina Tuija Kokkonen. Ihan jees rata, tosin vaikeampi kuin saman tuomarin rata myöhemmin mini-/medikolmosille ;)

Olen miettinyt jonkun aikaa noita rimajuttuja ja kisojen keskeytyksiä, jotka rassaavat itseäni tosi paljon. Koiraa sen sijaan eivät juuri ollenkaan... Kun tieto maajoukkuepaikasta tuli, päätin siltä istumalta, että täksi kevääksi agility saa jäädä mahdollisimman stressittömäksi ja mahdollisimman rennoksi hupailulajiksi. Se sisältää sen, että en enää keskeytä rimoihin kisoissa. Enkä juuri mihinkään muuhunkaan, jos nyt joku järjen hivenkin hommassa säilyy. Hienosti lähti tää uusi systeemi - Luu tiputti ekan radan ekan riman! :D Mutta sen jälkeen ei yhtä ainutta! Tsemppasi hypyille nyt tosi hyvin ja piti rimat, vaikka tuli jotain säätöäkin. Luulen, että rennompi asenne voi auttaa niihinkin.

Vaikka kyllä mua häiritsee suuresti se, että treeneissä ja kisoissa on eri säännöt. Mutta näillä mennään nyt, ei ole ensimmäinen kerta tämän koiran kanssa, kun joudun tinkimään periaatteistani.

No, joo, ekan riman tiputtamisen jälkeen ei selvitty merkittävästi hienommin. Välistävetoon olin suunnitellut valssin, mutta löysinkin itseni seivailemasta sitä sylkkärillä. Aasta Luu tuli iloisesti läpi. Tästä huomautin ja pysäytin, mutta jatkettiin. Suoralle putkelle oli pikkupakko tehdä takaaleikkaus, joten en ehtinyt toiseen päähän ohjaamaan, ja koska Luu ei irtoa putkista, siitä kielto. Puomilla oli aika vaikea putkierottelu, jäin taakse leikkaamaan ja käskyttämään, haki hienosti puomin. Tulokseksi tuli kymppi, mutta todellisuus oli kaoottisempaa. Oma rytmitys vissiin vähän hukassa ja Luu lensi hyppyjä ennakoinneista huolimatta.

Sitten hetikohta toiselle agiradalle, joka oli Marjo Heinon. Tää oli kans aika kiva, tai ehkä kivempi. Tällä Luu oli parhaimmillaan, tuli ohjauksiin paremmin ja luki esteitä. Jälkimmäistä sitten vähän liiankin hyvin ;) Edelleenkään se ei reagoinut jarruihin niin kuin treeneissä ja lenteli vähän. Selvittiin kuitenkin yhdellä kaatumisella... Aan käskytin aika tiukasti, ekalla kertaa olikin tulossa varsin lennokkaasti. Oli myös pakko pitää hetki kaikilla kontakteilla, että sain hengitettyä :D Keppien jälkeen Luu sitten livahti putkeen. En ollut osannut tuommoista riskiä huomioidakaan, mutta mikäs siinä. Muuten ihan hyvä rata!

Luun toka

Seuraavaksi meninkin tutustumaan Nipsun ekaan agirataan. Äiti oli onneksi käynyt lämppäämässä Nipsun, en olisi itse ehtinyt. Tämä oli taas Tuijan rata ja melkein samalla pohjalla kuin kakkosten rata, paitsi helpompi. Helppo se oli vielä siinäkin vaiheessa, kun ekan viiden minuutin tutustumisen jälkeen kakkonen vaihdettiin takaakierroksi... Mutta ei siinä mitään, helpoilla radoilla tulee vaan helppoja virheitä ;) Me ollaan niissä hyviä, mutta nyt keskittyminen piti ja saavuttiin nollalla maaliin. Vauhdin hurmassa vapautin aaltakin tosi nopeasti, joten ei käytetty siihenkään liikaa aikaa ja voitettiin :)

Nipsun eka

Sitten taas lennosta Luun kanssa hyppärille, joka oli vuorostaan Marjon puolella. Oli aika hankala! Lähinnä alussa pituuden jälkeinen kohta. Yritin tehdä radalla kaksi takaaleikkausta, kumpikaan ei onnistunut. Niihin se homma sitten levisikin. Luukaan ei tuntunut keskittyvän enää niin hyvin, räkytti vaan.

Luun vika

Nipsun kahdelle vikalle saikin valmistautua rauhassa. Ensin Tuijan toiselle agiradalle. Oli ihan erilainen kuin edellinen. Siellä oli vähän kaikkea ja mun oli jotenkin vaikea saada radasta kiinni. Ihan hyvin meni kuitenkin. Olen tyytyväinen puomin jälkeiseen persjättökohtaan, ei ollut mukavuusalueella ;) Putkeen vetäessä otin Nipsua käteen, koska se katsoi väärää päätä. Ja sehän tuli sitten käteen eikä irronnut siitä... Kielto siis putkelta. Hyllytettiin vielä loppuun, kun Nipe luki rataa ja lipesi hypylle :)

Nipsun toka

Hyppäri oli taas Marjon. Sekin oli vähän hankala. Tai siis semmoinen, että piti saada askeleet ja ajoitus just eikä melkein, että pääsi sujuvasti. Mä en saanut, joten takuttiin parissa kohtaa vähän, mutta otetaan nyt pointsit sitten pelastelunollasta ;) Päästiin sillä kakkospallillekin vielä!

Nipsun vika

Nipsulla ois nyt vissiin Sm-nollatkin kasassa. Sittenkin! :D