Migreeni ja vesisade. Voiko olla ihanampaa tapaa aloittaa maanantai? Onneksi on lääkkeet ja valkkuryhmän tokotreenit. Viimeistään ykköstulosherkkuja syödessä elämä alkoi voittaa :)

Luun vuoro oli olla ekana. Tehtiin alkuun tunnari. Nyt ei mitään ongelmia, vaan teki ihan törkeän hyvin tarkistamatta edes kaikkia. Mikähän tässä nyt oli ratkaiseva ero? Viretila vaan?

Sitten kokeessa ollutta toista ongelmaa, eli ruudun merkkiä. Arvatkaa vaan, sainko sitä jumittumaan ruutuun...? :D Teki ihan supermerkkejä, tietty. Tehtiin niinkin, että Sanna meni ruutuun näyttämään paikkaa ja mä hetsasin, että "Missä se ruutu on?"... mutta eihän Luulla toimi tuollainen ollenkaan, se oli ihan varma joutuneensa häriötreenin uhriksi ;) (Niinkuin toki tavallaan olikin...) Se vilkuili nopeasti Sannaa, mutta käänsi päätä vaan pois semmoisella "en varmaan katso tonne" -ilmeellä - ja meni superisti merkille. Voisi kokeilla, toimisiko lelu ruudussa tässä tarkoituksessa...?

Tää on aina niin tätä, kun yrittää saada treeneissä esiin kokeissa tulleita virheitä. Kaikki sujuu!

Treenattiin sitten ruudun merkillä pysymistä. Siinä sitä työsarkaa riittää kyllä. Mun päänkäännöstä lähtee aina vaan ja uudestaan ja muuten pingottuu ja hytkyy. Myös lähetyksessä meni tosi matalaksi...! Ruudun hinkkaaminen on tainnut aiheuttaa melkoisen ruutumanian. Voi olla, että joudun tekemään vielä aikamoisen työn näiden aloitustenkin kanssa.

Kaukoista yritettiin tehdä I-S-M-sarjaa kisamaisesti. Ei vaan onnistunut, teki maahanmenon aina vaan "rysäyttämällä". Erikseen hinkuttamalla malttoi tehdä paremmin.

Loppuun idarin seuruuta. Jollain kolmannella kierroksella alkoi tasaantua ja pääsin palkkaamaan. Muuten pompsahteli liikkurin käskyistä ja jossain välissä valui eteenkin.

Paikallaoloissa oli mun liikkurointivuoro. Ja sitten kello olikin jo niin paljon, ettei ehditty tehdä muuta.