Tänään käytiin Lean kanssa lenkillä ja tokoilemassa. Ois voinut treenit vähän paremminkin mennä.

Luu teki ensin kaukoja. Kisamaisia aloituksia ekan nousun kera, sitten muita vaihtoja lähempää. Aloitukset ihan jees, ei jähmettynyt. Ensimmäinen M-I ihan super! Harvoin tekee kyllä noin hyvin, kun tehdään liikkeenä. Se olikin niin hienoa, että sen jälkeen seisomaan nousu ei meinannut onnistua, kun Luu olisi vain istunut... Se on toki nyt pinnalla, kun on hinkattu aika paljon istumista mm. sisällä maton reunalla. Ei oikein kuunnellut käskyjä vaan teki omia valintoja. Sarjojakin pitäis nyt vaan alkaa treenata yksittäisten vaihtojen tekniikan hinkkaamisen lisäksi.

Sitten metallia, jonka ällöttävyys alkaa tarttua muhunkin... Kun ei vaan suju. Tehtiin alkuun liikkuroituna, mutta lopulta hinkattiin vaan sitä tuontia. Menee niin hermot, kun Luu ei voi ottaa kapulaa kunnolla suuhun, ja sitten se liukuu toiseen poskipieleen. Ja jossain välissä tuodessa pitää alkaa kalisuttaakin. Pitotreeneissä ei edelleenkään mitään ongelmaa. Tuontikin onnistui niin, että laitoin kapulan valmiiksi suuhun ja jätin odottamaan. Hidasta ja vastenmielistä se toki on, mutta siihen en ole nyt puuttunut. Heh, joku varmaan muistaakin, miten metallinouto oli ensimmäisiä asioita, joita pikku-Luu aikoinaan osasi ;)

Tunnarissa kisamatka, kapulat rivissä. Menin vaihteeksi viereen vahtimaan. Nyt tulikin kapuloille siististi, eikä haukkonut mitään. Tarkisteli tosi kauan ja kävi rivin varmaan kolme kertaa läpi. Liekö seurausta metallin kanssa vääntämisestä (puutuin aika rumasti) ja siitä, että olin vieressä...? Toi sitten oman kuitenkin.

Ruutua, ilman näyttöä, mutta huolelliset virittelyt. Oikeaan suuntaan lähti (vaikka kyyläili Leaa), mutta jäi etureunaan, heti nauhan taakse. Tästä moitteet, pois ruudusta ja uusiksi. Nyt meni paremmin, suunnilleen keskelle. Ihannepaikka vähän taaempana, mutta tää oli siinä rajalla. Vielä kerran uudestaan, samalla lailla.

Ruudun loppua erikseen ilman ruutua. Muutama seuraamaan kutsu maalinkerrolla. Kerran tuli oikealle puolen, kun menin vinompaan. Seuraavalla käänsin päätä kohti, se hyvin. Sitten yksi niin, että jätin seisomaan, käskin maahan, kuljeskelin ympärillä ja kutsuin. Tämä ihan hyvin. Käskytyksiä pitää vaan ottaa mukaan.

Tauon jälkeen otin vielä uudestaan metallia. Nyt en heitellyt, vaan pelkkää pitoa ja siitä tuontia. Näin tekee paremmin.

Tuittu teki vähän seuraamista, ihan hyvin. Sitten ruutua. Uskomaton koira. Miten se ei vaan opi...?! Virittelin ja Tuittu oli koko ajan sinkoamassa "Missä se ruutu on?" -kyselystä. Lähetyksellä se sitten sinkosi viistoon oikealle, pyörähti siellä, bongasi ruudun ja meni oikeasta sivusta sisään! Mutta siis ihan oikeasti ja ihan itse bongasi ruudun! Tästä tietty hirmuisat kehut ja palkka. Tämän jälkeen olisi voinut olettaa, että seuraavilla lähetyksillä ruutu löytyy helposti. Mutta e-hei! :D Uudestaan ja uudestaan, kävin näyttämässä ruudun ja taas uudestaan. Mutta ei... Tuittu kävi kiertämässä oikeaa etukulmamerkkiä, pyöri etureunalla yms. Mutta ei vahingossakaan hakeutunut ruutuun. Us-ko-ma-ton.