Vuoden yksi kohokohta jäi meiltä tällä kertaa vähän suppeaksi, kun osallistuimme T-leirille vain sunnuntaina päiväkävijänä. Varsinainen leirielämä vaahtokarkkien kopitteluineen jäi siis välistä, ja tiiviin aikataulun takia myös muiden treenien seuraaminen jäi harmillisen vähäksi. Treenattua toki tuli. Aamupäivällä olimme Jonten tokoissa ja iltapäivällä Minnan ageissa.

Tokossa tehtiin kaksi kierrosta ja valikoin liikkeiksi luoksetulon ja ruudun. Ei kyllä huvittanut tehdä kumpaakaan, mutta pakkohan se oli ottaa tämänhetkiset paskimmat ongelmat ;)

Luoksetulossa ongelmana siis stoppi. Tehtiin eka kisamaisesti, niin Jontekin näki, miten huonolla asenteella Luu pysähtyy. Ratkaisu tähän oli ihan odotetunlainen, eli pidetään kriteeristä kiinni mustavalkoisesti ja kerrotaan koiralle selvästi, mitä siltä halutaan ja mitä ei. Harjoiteltiin tätä sitten käytännössä, eli stoppeja vartaloavulla, ilman vartaloapua, läheltä ja kaukaa. Kaukaa onnistuu vartaloavulla, läheltä jopa ilman. Välimatkaa pitää siis vaan kasvattaa. Vauhti hidastui, mutta sillä ei nyt ole merkitystä. Ainoa, mistä sain palkata, oli kunnollinen stoppi ja siinä pysyminen. Pysyminen oli hyvä tarkennus, sillä Luulla on nyt ajatus liikaa siinä, mitä stopin jälkeen tapahtuu. Jonte kannusti, että mulla oli hyvä ja oikea-aikainen reagointi, ja että hyvä siitä tulee, kun vain olen tarkka sen kriteerin kanssa. Tämä on vaan semmoinen treeni, mitä pitää hinkata ja hinkata. Kuulemma puoli tuntia voi kulua helposti, ennen kuin koira alkaa ajatella ja tajuta...

Toisena juttuna sitten sitä ruutua, jossa Luu jää liian eteen. Tääkin ensin kisamaisesti. Matkalla merkiltä ruutuun oli yksi merkki, ja ensin säädettiin sen kanssa, kun Luu meni merkille (!). Se otettiin sitten pois, kun ei ollut tämän treenin aiheena. Ruutuun päästyään ongelma tulikin hienosti esiin ja Luu jäi ruudussa juuri johonkin keskivaiheille tai vähän etupuolelle. Tähänkin saatiin tuttu ohje, eli merkki-ruutu-leikki. Hyvä ja ehkä ratkaiseva huomio oli kuitenkin se, että koska Luu kyttää hirveästi mua ja hakee paikkaa arpoessaan multa jotain reaktiota, niin en saanut ottaa siihen kontaktia. Katsoin siis toiseen suuntaan niin kauan kuin Luu sääti paikan kanssa, ja kun se meni oikeaan paikkaan, palkkasin ottamalla kontaktin, kehumalla, ja lähettämällä merkille. Luulen, että tämä kyllä auttaa sitä keskittymään paremmin siihen paikanhakuun. Tähän treeniin tarvitsee vaan aina apparin, koska voin tarkkailla Luuta vain sivusilmällä ja silloin hahmotan paikan vielä huonommin.

Luun ruututreeniä. Ei tuosta videosta oikein muuta näe kuin sen, miten hämmennyksissä Luu on, kun ei saakaan muhun kontaktia ;)

Lopuksi tehtiin paikallaolot ihan kisamaisesti. Istuminen oli ihan hyvä, Luu katseli normaalia vähemmän. Luultavasti sitä auttoi, kun kentän reunalla oli niin paljon ihmisiä ja tapahtumaa. Jonkun verran se käänteli päätään, mutta Jonte ei huomauttanut tästä mitään. Makuu oli samoin hyvä, nousussa annoin jalka-avun.

Tehtiin myös häiriö-paikallaoloja, joita toivottiin ihan Luuta varten, se kun on onnistunut "Rölliltä" tähän asti säästymään ;) Oltiin ringissä, mä sain olla sisäpuolella Luun kanssa vastatusten. Istumisessa se meni ensin tosi helposti maahan, mutta sitten alkoi pysyä hyvin, kun tajusi jutun juonen. Makuussa Jonte sai sen kuonon liikkumaan jollain roskalla houkutellen, mutta sekin alkoi sitten pysyä muutaman huomautuksen jälkeen paremmin. Luu on kyllä sen tyyppinen, että se on tämmöisissä hyvä, kun vaan hoksaa jutun ja menee siihen "En VARMANA kuuntele tota!" -tilaan.

Oltiin vielä Pulmun seurana lyhyemmissä paikallaoloissa, joten niitä tuli ainakin tänään treenattua.

Iltapäivällä sitten aksaa. Ilma oli ukostava, lämmintä kai joku 27 astetta. Tukala ilma ja viime päivien aktiviteetit ilmeisesti auttoivat siinä, että Luun vire pysyi tosi hyvänä. Se oli todella kilttinä! Oli niin hieno tunne, kun sen kanssa pystyi keskittymään ihan vaan siihen menemiseen, se oli hyvin kuulolla ja ohjautui kevyesti! :) Kun Luu on tuommoisessa mielentilassa, sen ohjaaminen on oikeasti aika helppoa. Sain myös huomata, että se osaa aika paljon asioita ja osaa lukea ohjauksia. Niin monesti kun energia menee vääntämiseen kontakteista, rimoista ja ohjauksista läpi ryysimisestä, niin on niin siistiä, kun joskus voi keskittyä siihen ohjaamisen ja rytmittämisen harjoitteluun. Niissä on mulla kuitenkin aika paljon tekemistä maksin kanssa, kun tuon harjoituskoiran kanssa ei ole aina pystynyt ihan semmoista tavallista ratatreeniä tekemään. En mä osaa selittää sitä, mutta eron tuhma-Luun ja kiltti-Luun menossa vaan tuntee.

Rimojen kanssa tosin takuttiin nytkin jonkun verran. Lähes kaikissa tiputuksissa oli osuutensa ohjauksen rytmityksessä, mutta toki Luun pitää kyetä hyppäämään, vaikkei ohjaus olisikaan millilleen. Varsinkin ekan puomin jälkeistä jaakotusta tehtiin aika paljon. Siinä rima pysyi parhaiten, kun vaan uskalsin lähteä hypyltä ajoissa pois. Kun jäin "varmistelemaan", liike tuli juuri Luun ollessa riman päällä ja silloin se lensi takajalkojen mukaan. Tämän lisäksi taisi tippua neljä muuta rimaa (kahdella valssissa, yhdessä päällejuoksussa, yhdessä suoraan lähetyksessä), jokainen kertaalleen. Rimoissa on parannettavaa siis meillä molemmilla, mulla ajoituksessa ja Luulla oman osuutensa hoitamisessa ohjaajasta huolimatta. Rimoihin puuttumiseen saatiin Minnalta myös vinkkiä ja täytyy nyt tarkentaa sitä toimintamallia.

Kontakteista oli vain puomi. Palkattiin eka toisto, jossa tuli sivuirtoaminen puomin lopussa. Tämän Luu teki oikein hyvin joka kerta, vaikka toistoja tuli monta. Vähän hidastui loppua kohti, mutta sillähän nyt ei ole suurta merkitystä. Toiseen suuntaan oli jostain syystä vaikeampi, siinä vähän himmasi ja jäkitti. Ylösmenot oli todella hyviä! Toisesta suunnasta vedättäen teki joka kerta hyvin. Toisesta suunnasta oli vaikeampi kulma lyhyellä välillä. Siinä teki yhden mokan, mutta muut hyvin.

Ohjaukset toimivat muuten ihan hyvin, jotain pientä säädettiin. Esim. ekaa puomia edeltävän hypyn Luu hyppäsi ensin liian jyrkästä kulmasta, mutta valssilla tökkäämällä sain sen pyöristämään siistimmin. Tässä jäi kokeilematta hypylle kauempaa lähetys, kun ajattelin, että puomi on parempi, kun liikun itsekin lähelle hyppyä. Kepeillä pystyin vedättämään ihan huoletta, äänitehosteet vaan kovenivat, kun tuli kiire pujotella. Putken jälkeinen takaaleikkaus oli odotetusti vaikea. Siinä Luu kyseli, vaikka sainkin sen menemään. Tämä tehtiin myös palkan kanssa, johon Luu jäi kyllä aika pahasti kiinni ja jäi seuraavalla toistolla etsimään sitä, kun yritin jatkaa rataa... Jonkunlaisen eteen-käskyn opettaminen on meillä ollut kyllä aika huonolla, siihen voisi joku kertaa käyttää vähän treeniaikaa. Varsinkin putken jälkeen irtoaminen vaatii vahvistusta. (Sama homma muuten Nipsulla...)

Mutta hienoo oli!

Luu agiliitää