Tänään oltiin jo lähes perinteisissä Suomalaisen Jarin SM-treeneissä. Radalla oli 30 estettä ja muutama suora putki... Mentiin rata kahdessa pätkässä lopusta aloittaen. Alkupätkään sai sitten halutessaan liittää jo treenatun loppupätkän, mutta sillä ei saanut tehdä virheitä. Alkupätkän sai myös lopettaa loppupätkän alkuun, mutta siihen ei kenenkään kunnianhimo antanut myöten ;)

Ensimmäinen pätkä eli loppurata oli vaikeampi. Alussa oli parin hypyn takaakierrätykset, joita jouduttiin jonkin verran hinkkaamaan. Ykkösvaihtoehdostani, eli jonkunlaisesta pakkovalssin ja jaakotuksen yhdistelmästä (pakkojaakotus?) luovuin ensimmäisen kökön suorituksen jälkeen. Sitten kokeiltiin backlappia, jota Tuittu ei oikein lukenut. Ensimmäinen hyppy oli sen verran vinossa, että koiran olisi pitänyt irrota seuraavalle esteelle paljon paremmin. Viimeiseksi tehtiin sitten Jarin neuvomaa tyyliä, jossa tein ikään kuin twistin, mutta heitinkin koiran selän takaa toiselle puolelle. Saara sanoi, että se oli juurikin  tämä mystinen saksalainen, jonka syvintä olemusta en ole koskaan hahmottanut. Se toimi ihan ok, vaikka Tuittu hakikin tosi voimakkaasti oikealle puolelleni ja joudun ihan kaivamalla kaivamaan sitä vasempaan käteen. Tarvis muistaa treenata!

Tästä jatkettiin toiseen takaakiertoon, jolta hypyn kautta suoraan putkeen. Putken jälkeen piti olla vetämässä seuraavan hypyn oikealle puolelle, minne tuli vähän hoppu. Ekalla kerralla se sujui ihan säkällä, seuraavilla jouduin tekemään enemmän töitä. Ja joka kerralla askel painoi enemmän ja enemmän... Lopussa ei ollut mitään erikoista, aa, suora putki ja muutama hyppy, joista yhdelle piti ehtiä taas takaakiertoon. Ehdin sitä ennen jopa valssaamaan, kun jätin Tuitun putkeen.

Sitten alkuun ja koko pätkälle. Alussa oli suuresti vihaamani paikallaan pyörimiskohta, josta valitin Jarillekin lähes sanasta sanaan samoin kuin Kati Svanten kanssa mennessään ;) Tähän sainkin ihan uuden ahaa-elämyksen niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin ohjaavan käden käytöstä. Auttoi kummasti, kun sen pyörimisen lisäksi autoin reilusti kädellä vetämällä. Muuta ihmeellistä ei tälläkään pätkällä ollut. Suoran putken jälkeen piti mennä pystyssä olevan hypyn kautta takaisin suoraan putkeen. Siinä Tuittu kääntyi sylkkärillä ihan nätisti.

Ensimmäisellä yrityksellä päästiin loppupätkän takaakiertohässäkkään asti. Siellä oli ohjaus totaalisen myöhässä, ja vaikka sain pelastettua ensimmäisen takaakierron, toiselle ei ollut enää mitään jakoja. Toisella yrityksellä sitten _taisteltiin_ nollalla maaliin koko 30 estettä. N. miljoonan toiston jälkeen jalat maitohapoilla se oli todellakin taistelua enemmän kuin ohjaamista :D En edelleenkään oikein ehtinyt niihin takaakiertoihin (ja se saksalainenkin taisi jäädä tekemättä) enkä suoran putken jälkeiseen vetoon, mutta räpelsin ne läpi tahdonvoimalla. Nyt on kyllä tuntee juosseensa. Huomista kauhulla odottaen...

Mutta kivaa oli, kun pääsi kunnon rääkkiin! Tätä omiinkin treeneihin!

Näin me se tehtiin:

IMG_8888.jpg

(Millä todennäköisyydellä pieni koira näkee tuolla korkeudella olevan käden...??)

IMG_8889.jpg

IMG_8890.jpg

IMG_8891.jpg

Ja näin me kuunneltiin, miten se olisi pitänyt tehdä :D

IMG_8983.jpg

Kuvat Matleena Kallio. Kiitos! :)