Sunnuntai kului siis Messukeskuksen koiranäyttelyssä. Tai samassa paikassa ainakin. Koiranäyttely näyttäytyi lähinnä ruuhkana, huonokäytöksisinä ihmisinä ja koiran jätöksinä sisätiloissa. (Anteeksi nyt vaan, ei ne kaikki toki semmoisia ole!)

Luu pääsi kaahailemaan flyball-kisoihin. Vähänkö se oli siistiä! :) Tosi kisaajat -sarjassa oli kahdeksan joukkuetta (kolme näistä Tampereelta) ja kisa käytiin knock-outtina. Harjoituskierroksella sattui vähän kaikkea, Luulta karkasi pallo ja sain sen jopa vikan hypyn ohi. Liukas matto aiheutti vähän haasteita koirien liikkumiselle. Itse kisassa Luu sen sijaan meni tosi hyvin, sai joka kerta pallon mukaan ja meni pätevästi :) Ekassa parissa voitettiin eka erä, hävittiin toka (kun sekä Benson että Tikru joutuivat uusimaan), mutta voitettiin taas kolmas ja päästiin jatkoon. Välierässä kävi huono säkä ja saatiin vastaan ylivoimaisesti paras joukkue (Fu, Dion, Jaime ja Omie). Kovasti pistettiin kampoihin, mutta hävittiin vähän joka erässä. Pronssiottelu taas voitettiin selvästi 2-0.

Aikojen perusteella oltiin kuulemma toiseksi nopeimpia, joten voidaan ottaa kunnia moraalisesta hopeasta :) Oikea hopeakin tuli kuitenkin hyvään osoitteeseen TamSKin ykkösjoukkueelle. Ja mitali se on pronssikin, vaikka meitä ei mitenkään palkittukaan tai edes mainittu palkintojenjaossa ;)

Vaikka voitto on aina tärkein :D, niin oli kyllä tosi hauskaa! Kovat on jo suunnitelmat ensi vuodelle. Meitä kosiskeltiin jo turkulaistenkin joukkueeseen, että saas nähdä, mihin eturistiriitoihin tässä joudutaan ;)

Hauskuuden lisäksi tilaisuudesta sai toki myös hyvää kokemusta koiralle tuollaisesta tilanteesta. Palkintojenjakokin olisi hyvin voinut olla jostain arvokisoista ;) Siitä Luu ei valitettavasti suoriutunut kunnialla :( Oli vissiin vielä kierroksilla juoksenteluista ja poltti ilman näkyvää syytä kääminsä Bensoniin. Pikkuisen paloi käämit sitten ohjaajallakin ja harmittaa niin hyväntahtoisen puudelin puolesta, kun se on jostain syystä joutunut Luun ärsytyslistalle. Muuten Luu käyttäytyi ihan asiallisesti.

Kun oltiin lähdetty rankkojen pallonnoutojen jälkeen ulos jäähdyttelylenkille, Kati soitti, että PM-tokoissa tarvittaisiin juoksunartulle nollakoira paikallaoloihin. Into ei ollut kelvannut, kun se on muka uros ;) No mehän kiidettiin avuksi, harvoin sitä pääsee kehiin kansainvälisissä arvokisoissa :) Kansainvälinen tunnelma siinä olikin, kun tepasteltiin kehään kera kolmen ruotsalaisen. Ei muuten tullut piilossa jutusteltua...

Ensin tehtiin makuu, sitten kisakoira teki puolet yksilöliikkeistä ja sitten toisella kierroksella istuminen. Kehäänmenot ja poistumiset olivat ihan kamalia. Sain käskyttää Luuta koko ajan ja silti se oli koko ajan liukenemassa sivulta. Jotenkin sain sen pidettyä suunnilleen vierellä, mutta mistään kontaktista ei ollut tietoakaan. Luuhan siis osaisi mennä sinne kehään ihan itte, sinne mitään ohjaajaa tarvita. Makuussa valahti pitkästä aikaa mutkalle toinen tassu taittuneena. Luulen, että pitkä päivä ja väsymys näkyi. Pysyi toki ihan paikallaan ja yllättäen nousi jopa täpäkästi ylös. Istuminen vissiin ihan ok.

Vähän käytiin myös treenailemassa lämppäkehässä. Ei vaan kumpikaan oikein jaksettu keskittyä, joten se oli semmoista aivotonta höntsäilyä. Vähän seuraamista, jääviä, kaukoja ja hitaita merkkejä.

Oltiin reissussa seuran bussikyydillä. Luu on ollut pentuna kerran kaupungin bussissa, joten tämä pidemmän matkan linja-autoilu oli sille ihan uusi juttu. Penkille nouseminen oli kovin vaikea käsittää, Maijun piti lopulta auttaa ;) Kotimatkalla Luu olikin jo vanha tekijä ja sen verran poikki, että könysi tottuneesti penkilleen ja vaipui uneen.