Niitähän ne vaan on tässä ennen SM-kisoja *nyökyti nyökyti* ;)

Eilen kisattiin siis Tuitun kanssa Nokialla kolme starttia. Vähän niinkuin kenraaliharjoituksena. Tosin nyt arvon, että ilmoitanko sitä Janakkalaan vain en...

Kaksi agirataa tuomaroi Marjo Heino. Radat tuntuivat jopa helpommilta kuin viikko sitten kakkosissa. Mutta ehkä se johtui vaan siitä, että menin Tuitun enkä Nipsun kanssa... Ei tarvinnut miettiä semmoisia juttuja, kuin että "mitenköhän saan sen kääntymään tuolta hypyltä?", "ehdinköhän valssaamaan tuohon väliin?" tai "osaakohan se hakea kepit?" Mulla tuli hirveä hoppu ekalle radalle, kun meitä edellinen koira puuttui. En ollut ihan valmis, kun huomasin, että edellinen koira on melkein maalissa. Koska tuomari oli kovistellut ripeistä lähdöistä, menin lähtöön vähän hätäisesti ja lähdin, vaikka näin, ettei Tuittu ollut ihan mukana. Se lähtikin tosi hitaasti ja kampesi selkäni takaa putken väärään päähän. Jipii. Huomasin vasta videolta, että korjasin putken sitten sinne samaan päähän :D Voi sisäinen blondius! Samapa tuo, saatiin siitä kuitenkin rytmistä kiinni ja tehtiin ihan ok rataa puomille. Kontaktin halusin tietty ottaa kunnolla, kun oli hyllykin alla, mutta nyt Tuittu ei ollut kontrollissa vaan loikkasi. Hetken emmin, mutta pistin sen sitten takaisin alastulolle ja siitä suoraan maaliin. Tai Tuittu alkoi vasta tässä vaiheessa herätä ja olisi voinut vielä tehdä muitakin esteitä ;)

Perustelin hyllyn itselleni sillä huonolla lähdöllä enkä antanut sen masentaa :) Huonotkin selitykset ovat sallittuja, jos tarkoitus on hyvä, nih!

Toiseen rataan olin ihan tyytyväinen, mitä nyt Tuittu oli vähän hidas ja hyppi huonosti :( Yksi rima kolahti ja Tuittu hyppäsi tosi ikävän näköisesti (aita 9, videolla lähellä kuvaajaa) ja yksi sitten tipahtikin. Meidän tuurilla oltaisiin tietty ilman sitä rimaa voitettu... Paljon paremmilla suorituksilla jäädään yleensä kärjestä, mutta ei ole ensimmäinen kerta, kun jollain tämmöisellä rimanpudotuksella ollaan nopeampia kuin luokan voittaja. Joskus ihan vaan vähän turhauttavaa. Vaikka onhan meillä joskus ollut päinvastaistakin tuuria, ja ollaan voitettu puhtaalla radalla niitä nopeampia koiria. Kumminkohan päin se oikeasti olisi, jos tilastoisi...? Aina tietty tuntuu, että juuri meillä on se epäonni puolellamme ;)

Hyppärille tuomariksi tuli Johanna, joka näytti saaneen lieviä Mujus-vaikutteita. Oli takaakiertoa ja suorilta putkilta kääntymistä. Tuntui kyllä ihan Tuitulle sopivalta väännöltä, mutta meno oli melkoisen kankeaa. Tuittu liikkui huonosti ja valui kaarroksissa. Saatiin sentään nolla aikaiseksi ja ehdittiin juuri ja juuri ihanneaikaan. Sijoitus oli 5.

Juuri oltiin fyssarilla, mutta vähän huolettaa, että onko pieni nyt pahastikin jumissa :( Sen hyppääminen näyttää kyllä videolta aika huonolta. Sen takia arvon kovasti niiden Janakkalan kisojen suhteen. Toisaalta agilepo tekisi ehkä hyvää, mutta toisaalta haluaisin vähän paremman mielen tuntuman ennen SM-kisoja. Kokeilla, että onko se silloin parempi vai huonompi. (Voi kun nämä mummot (Tuittu ja Inka) saisi vielä nuoremmiksi!)

Ohjasin hyppärillä vielä Millaakin, kun Sirpan polvi alkoi oikutella. Ei ollut kyllä Millalle sopiva rata, sillä sen vauhti hyytyy ihan täysin semmoisesta tiukasta kääntämisestä. Tai siis sitä pitäisi vaan osata ohjata ihan sairaan hyvin ja sulavasti... Suorilla vauhti kiihtyy, mutta sitten kun pitää yhtäkkiä kääntää, niin joutuu kankeamaan. Suoran putken jälkeen ajauduin vissiin liikaakin edelle, vauhti loppui takaakierrossa ja Milla hyppäsi hypyn suoraan mun selän takaa. Seuraavan suoran putken jälkeen se sitten ajautui kiertoradalle ja ohitettiin yksi hyppy ihan suosiolla. Lopussa jäi vielä muurikin välistä.