Jos jonkun perinteen joskus aloittaa, sitä on niin vaikea lopettaa. Joten kai se on jonkunlainen vuosikatsaus tehtävä tämänkin vuoden rakettien paukkeessa.

Vuosi sitten tavoiteltiin tämmöisiä:

Tuittu:

10-vuotiaalla tavoitteissa kuulunee ensimmäisenä mainita terveys. Toivottavasti Tuittu pysyy terveenä ja pirteänä omanarvontuntoisena itsenään.

Treeneissä höntsäillään samaan malliin. Olen ajatellut, että Tuitulle voisi mielenvirkistykseksi opettaa jotain temppuja. Se innostuu naksuttelusta niin suunnattomasti.

Aika hyvin meni. Tuittu täytti 11 vuotta terveenä ja hyväkuntoisena, pirteänä omanarvontuntoisena itsenään. Edelleen se karkailee lenkillä lintujenruokintapaikalle ja makkaranpaistonuotioille. Huonot hampaat vaativat säännöllistä huoltoa ja nyt onkin itse asiassa päässyt huoltoväli venymään liian pitkäksi. Pitää varata aika heti alkuvuodelle.

Treeneissä on höntsäilty jonkun verran, vaikka Tuitulle tuntuu riittävän, että se saa välillä muutaman namin. Ei niitä vastaan tarvitse välttämättä mitään tehdä. Temppuja on opeteltu aika laiskasti, mutta jotain kumminkin. Vuoden aikana Tuittu oppi mm. kiertämään jalkapallomaalia, peruuttamaan mun ympäri, kierimään ja ravaamaan takki päällä.

Tuitun omalaatuinen persoona kuuluu niin vahvasti kalustoon, että tuntuu mahdottomalta ajatella, että se on väistämättä elinikänsä loppupuoliskolla :( Mutta yritetään olla ajattelematta sitä ja nautitaan yhteisestä ajasta. Toivottavasti sitä riittää kuitenkin vielä useammaksi vuodeksi!
 

Luu:

Tokossa tavoitteena on valioitua, tai saada ainakin TK 4 ;) Toivoisin tämän tapahtuvan a.s.a.p., jotta voitaisiin keskittyä treenaamaan ja hiomaan liikkeiden osia. Joskus keväällä sitten yhteen tai kahteen kokeeseen harjoituksen vuoksi ja kesäkuussa SM-kisoihin. Ensi talven karsintojen suhteen en ole vielä päättänyt mitään, mutta jos meno alkaa näyttää joltain, saatetaan innostua niitä kiertämään. Suoritustasolla pitää saada teknisiä asioita paremmaksi ja toisaalta saada kisamaisiin suorituksiin varmuutta ja rutiinia. Oikea viretilakin on vielä aika hakusessa.

Agilityssä olisi tarkoitus kisata alkuvuodesta reilumminkin, jos vaan saadaan pidettyä ylösnousut jossain ruodussa. Kesällä keskittynen Nipsuun, mutta syksylle voisi haaveilla kolmosiin nousua. Tuloksia tärkeämpää olisi kuitenkin löytää jostain se yhteinen sävel :) Este- ja ohjausteknisesti on vain yksi tavoite: mahdollisimman hyvä.

Haussa voisin kopsata viime vuoden tekstin. Treenaillaan se mitä treenaillaan. Laatu korvaa määrän ;) Jos päästään edes joitakin treenejä tekemään, ehkä työskentely näyttäisi vuoden päästä jo etsinnän puolesta oikealta haulta...?

BH ja näyttely...? Ehkä en sano niistä mitään.

Tokossa tavoitteet täyttyivät varsin hyvin. TK 4 napsahti tammikuussa. Sitten treenattiin ja kesällä homma oli aika hukassa. Oltiin toki kehitytty, mutta kisoissa sattui ja tapahtui, vire oli aivan väärä, tuhmailua esiintyi ym. SM-kisat menivät puhtaasti sinne kokemusosastolle. Syksyllä palaset alkoivat kuitenkin loksahdella paikalleen ja kokonaisuus otti ison harppauksen eteenpäin. Tuloksena yli 300 pisteen tulokset vuoden neljästä viimeisestä kokeesta :) Tekemistä on toki vieläkin, mutta vuodessa ollaan menty ihan hirveästi eteenpäin - ja nähdäkseni oikeaan suuntaankin vielä!

Agility on ollut ennenkaikkea henkistä kasvua ja kehittymistä ohjaajalle. Olen joutunut luopumaan jostain ajatuksista ja myöntämään, että en saa asioita toimimaan niin kuin haluan. Olen joutunut hyväksymään sen, että emme edisty toivomallani tavalla, ja sen, ettei Luu tule ehkä koskaan saavuttamaan kummoisiakaan tuloksia kisoissa. Tämä kaikki on vienyt meitä eteenpäin ja opettanut minulle paljon. Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, niin Luu on opettanut minulle kisaajana paljon enemmän kuin moni muu koira voi ikinä opettaa. Ja opetustyö jatkuu...

Käytännön tasolla se yhteinen sävel on koko ajan vähän lähempänä, välillä lähes hyppysissä. Minulla alkaa olla aika hyvä käsitys siitä, miten Luuta pitää viedä. Haluaisin tehdä monia asioita eri tavalla, mutta on ollut pakko mennä koiran ehdoilla. Se kun ei anna periksi ;) Kisasimme vuoden aikana 48 starttia, tuloksena kolme nollaa ja 36 hyllyä. En edes laske mitään prosentteja, niillä ei ole merkitystä. Ei ole oikeastaan tuloksillakaan. Mutta laitoinpahan silti ne näkyviin.

Haku on ollut ihan jäissä. Treenaattiinkohan me edes koko vuonna? En jaksa tarkistaa blogistakaan. Mutta ei se haittaa.

BH - check! ja näyttely - check! Jes!

Nipsu:

Nipsun kanssa pidetään alkuvuosi kisataukoa ja treenataan. Keväällä palataan kisoihin ja yritetään löytää se kateissa ollut tatsi, uusilla opeilla ja taidoilla kohennettuna. Kesään ja arvokisoihin on puoli vuotta. En tiedä, ehditäänkö siinä tarpeeksi, mutta siihen pyritään, että kesällä ollaan iskussa ja luottamus tekemiseen huomattavasti nykyistä korkeammalla. Tulostavoitteita en aseta, mutta tuloksia tulee, jos muut asiat natsaavat :)

Nipsun kanssa on menty melkoista vuoristorataa. Keväällä kulki hyvin, ennen kesää alkoi tökkiä, arvokisoissa tuli kaikkea pientä ja syksy oli yhtä alamäkeä. Lopulta tultiin tilanteeseen, jossa kisaamisesta tuli vain paha mieli. Pidettiin kisatauko ja kuukauden treenitaukokin. Sen jälkeen on kisattu muutaman kerran vähän paremmalla fiiliksellä, mutta edelleen haparoiden. Nollia ei vain tule, ja vaikka kuinka yritän keskittyä suorituksiin, se kaivertaa. Nipsu on niin helppo ohjattava, että mulla on selvästi vaikeuksia kestää jatkuvia epäonnistumisia. Asenne ja 0-treeni ovat tämänhetkiset työstettävät asiat.

Mitään järkevää yhteenvetoa en osaa tehdä. Vuosi ei todellakaan sujunut niin kuin olisin toivonut, mutta uskon silti sen opettaneen jotain.

Entäs sitten ensi vuonna?

Tuittu:

Jatketaan toivottavasti samaa rataa :)

Luu:

Tokossa yritetään pitää saavutettu varmuus, tarkkaillaan virettä ja hiotaan yksityiskohtia. Jos kaukot ovat vuoden päästä paremmat, olen tyytyväinen! Karsintakokeista olisi tarkoitus käydä muut paitsi Kuopio. Omantasoinen suoritus ilman isoja virheitä joka kokeesta olisi huippu juttu! Ennenkaikkea haetaan kuitenkin kokemusta rankasta karsintakisakiertueesta ja selvitetään, mitä pitää tehdä ensi talveksi. Kisoista päätavoite on SM-kisoissa, joissa olisi upeaa - ja hyvällä suorituksella jopa mahdollista! - päästä finaaliin.

Agilityssa jatketaan pitkää taivalta ja yritetään muistaa nauttia niistä pienistä edistysaskeleista. Jos emme eksy matkalla, uskon, että ehjiäkin kisaratoja on mahdollista saada aikaiseksi. Mitään tulostavoitteita en kuitenkaan aseta. Tulokset tulevat omalla painollaan jos ovat tullakseen. Treeneissä jatkan tavoitetta pitää oma fiilis hyvänä ja olla menettämättä hermoja.

Pk-puolen suhteen ei ole tavoitteita, mutta mainittakoon, että mua vähän houkuttaisi alkaa treenata jälkeä...

Nipsu:

Haluan oppia tekemään Nipsun kanssa nollia. Se vaatii äärimmäisen hyvää keskittymistä, hermojen hallintaa ja jotain, josta en ole ihan varma. Lisävarmuus Nipsullekin tietyissä asioissa ei olisi pahitteeksi. SM-kisoihin mennään, jos loput nollat tulevat tuskattomasti. Kaikkia mahdollisia kevään viimeisiä kisoja en ala pakkonollien toivossa kiertämään. Karsinnat saatetaan jättää väliin, ellei innostuta pelkästä osallistumisen ilosta menemään. (Ja ne nollat...) Matkaa Etelä-Afrikkaan ei kuitenkaan näillä näkymin tavoitella, tuntuu liian rankalta reissulta koiralle. Sinänsä harmillista jättää yksi vuosi väliin, kun koira on parhaassa iässään.

Näillä mennään! Ja yritetään pitää mielessä se, että on ylipäätään etuoikeutettua saada harrastaa. Ja näin hienoilla koirilla vielä! <3

Tekemisen iloa kaikille vuonna 2013!