Mentiin aamupäivästä metsälenkin kautta hallille treenailemaan. Luu teki tokoa ja vähän agia, Tuittu vyötiäisteli Pompassaan ja teki ihan vähän tokoa. Pakkasta oli joku pari-kolme astetta, mutta tuntui ihan jäätävän kylmältä! Mitenköhän tästä talvesta taas selviää? Ja huom, minä en kertaakaan valittanut viime kesän helteistä (no, ehkä joskus koirien puolesta), musta oli niin ihanaa, kun ehti jo unohtaa, miltä paleleminen tuntuu!

Luun kanssa testailtiin Katin ja Pian vinkkaamaa katseapua jäävissä. Tein maahanmenoja ja seisomisia sekaisin. Maahanmenoissa katsoin vähän Luuta kohti, seisomisissa pois oikealle. Kohti katsominen jumitti maahanmenoja, mutta täytyy jatkaa totuttelua.

Ruutua tehtiin niin, että menin ruudun lähelle lähettämään. Ennen ensimmäistä olin käynyt näyttämässä paikan. Näillä Luu meni hienosti tarpeeksi syvälle. Ekalla vähän sivuun, mutta tähän en nyt puuttunut. Kerran kokeilin lähettää kauempaa, ja heti jäi edemmäksi. Teen nyt varmaan näitä jonkun aikaa ja katson, alkaako tehota. Ainakin saan palkattua onnistumisista.

Metallinoudossa virittelin ohjureita. Ensin laitoin pari rimaa maahan, mutta ne olivat vähän hankalat. Ne piti laittaa tosi kapealle, että auttoivat, ja sitten aiheuttivat turhaakin varomista tai lähtivät vierimään. Pari pituuden sivukeppiä oikealla puolellani tuntuivat toimivan paremmin.

Ja koska se lumi nyt tuli, on kai pakko vaan keksiä tapoja treenata tunnaria sisätiloissa. Haluan jatkaa vielä oman piilottamista, joten mielikuvitus valloilleen ja hallin tavaroita zoomailemaan ;) Päädyin kokeilemaan numerokylttejä, jotka asetin pystyyn niin, että ne muodostivat semmoisen kaksiseinäisen nurkkauksen (kuin minikokoisen suojelupiilon). Ensin jätin väärät kasaan näkyviin ja piilotin oman kyltin taakse. Luu ei tajunnut etsiä sitä omaa, vaan nuuski vaan vääriä ja alkoi lopulta tuoda niitä. Kävin hiplaamassa omaa uudestaan ja raotin piiloa vähän enemmän. Nyt Luu hoksasi, että se oikeakin löytyi sieltä. Tein muutaman erilaisen toiston ja lopulta laitoin neljä "piiloa", joissa yhden takana oli oma ja muiden pari väärää. Tämä meni hyvin! Luu meni piiloille, kurkkasi ensimmäisen taakse, löysi kapulat, mutta malttoi kuitenkin nuuskia ja tutkia muutkin piilot. Ja sieltähän se omakin löytyi :) Saatan jatkaa vielä näillä, jos en jotain ovelampaa keksi. Mietin, että noita piiloja voi sitten alkaa häivyttää kääntämällä niitä vähitellen enemmän auki, jolloin kapulat ovatkin näkyvissä.

Sitten Luu joutui hetkeksi huilimaan. Jätin sen mammimaan reunamatolle. Se tuntui pysyvän ihan nätisti, mutta oli kyllä kentän puolella kun menin taas vaihtamaan koiraa ;)

Tuittu teki luoksetulon lopusta ketjuttaen. Eli ensin loppu maasta sivulle, sitten seisomispaikasta maahanmeno ja siitä sivulle ja lopuksi kokonaisena. Seisominen valui, mutta muuten teki hyvällä asenteella ja vauhti oli hyvä joka välissä. Sivulletulot on kyllä rumia, mutta...

Tuittu teki myös tunnarin. Ekalla oli huono, haahuili kapuloiden ympärillä, nosti melkein väärää, mutta toi lopulta oikean. Kehuin vaan ja otin uudestaan. Nyt teki oikein hyvin! Palautukset oli kummallakin kerralla ihan jees.

Ja sitten Luu teki vielä neljä toistoa vinokeppejä ja aika monta toistoa keinua. Vinokepit siis hihnassa ja namikipolla, oikein hyvin. Aloituskulmia ei oikein osaa hakea, mutta pujottelu sujui löysällä hihnalla.

Keinun virittelin pöydän päälle niin, että se oli lähtötilanteessa noin vaakatasossa. Ensin muutama toisto pelkkää alastulon kolauttelua namipalkalla. Sitten koko keinua lelupalkalla. Ekat kerrat Luu hyppäsi kolahduksesta heti pois keinulta. Palkkasin nämäkin, koska idea oli vain rämistellä :) Sitten säädin kuitenkin sen verran, että sain Luun ottamaan myös kontaktin. Ensin puomin tapaisesti keinun sivusta mennen, mutta lopulta jo keinu kokonaisena.