Valkkuryhmän treeneihin olivat tänään pääsemässä vain Soile ja Pekka. Mulla oli koulutusvuoro, mutta treenasin sinne "epävirallisesti" Luunkin kanssa, kun aikaa oli vähän liikaakin.

Väänsin radan yhden PM-kisojen hyppärillä olleen kuvion pohjalle. Aika paljon se siitä muuttui viimeistään rataa rakentaessa, mutta kuitenkin. Radat ja tarkemmat selitykset löytyvät täältä.

Luu ei tehnyt aata, joten tehtiin kumpaakin rataa kahdessa osassa. Tai, no, käytännössä aika paljon useammassa :D Ekan radan alussa mulla oli vähän rytmitys pielessä, mutta saatiin lopulta tuo seitsemän esteen pätkä menemään ihan kivasti. Luu oli tänään vaan todella herkkä ennakoinneille ja kielsi seiskahypynkin monta kertaa, kun tein ennakoivaa valssia. Se käsi, se käsi... Ja kyllä koirankin pitää vähän kehittyä. Aan jälkeisessä osuudessa olikin enemmän ongelmia. Sain Luun ihan hyvin irrotettua hypylle 13 (ihanaa, kun maksikoiran kanssa pystyy tekemään tämmöisiä!) ja ehdin valssaamaan hypyn 14 ja putken väliin. Valssin ajoituksella sain vaan Luun muutaman kerran hypystä ohi. 16-17-välissä koitin ensin leijeröidä sen yhden hypyn, mutta siitä aiheutui, että kepeille meno oli yhtä arpomista. Linjan sai paremmin hallittua, kun tunki vaan sinne hyppyjen väliin. Noi kolme hyppyä oli livenä kyllä vähän eri kulmassa kuin kuvassa.

Toisella radalla yllättävän vaikeaa oli heti kolmoshypylle meno. En voinut vaan heittää, vaan piti viedä liikkeellä. Eipä siinä mihinkään kiirekään ollut. Kakkoselle tein ihmisnuolen. Jollain kertaa tippui rima, mutta muuten aika ok. Kepeillä oli nyt jotain ihme keskittymisongelmia. Ei kestänyt oikein vedätystä eikä persjättöä ja kyttäsi ihan liikaa mua. Tätä palkkailtiin muutama kerta. Keppien ja aan välillä ei ollut mitään ihmeellistä, se jopa sujui siis. Senkin edestä hinkattiin sitten aan jälkeistä hässäkkää, jossa yritin jaakottaa hypyllä 17. Luu joko kielsi koko hypyn, tai jos menin pidemmälle, kääntyi väärään suuntaan (lukien varmaan leikkaukseksi). Tätä ei saatu toimimaan ja Luukin alkoi väsyä. Ei enää tullut päällejuoksuun takaakiertohypyllä jne. Pidettiin sitten taukoa ja jatkettiin Spotin ja Tinkan jälkeen.

Uusin voimin saatiin jaakotus lopulta onnistumaan jopa vauhdista, mutta empimistä siinä oli edelleen. Pekan vinkistä pakitin hypyllä vähän sivuun, mikä auttoi Luuta tajuamaan oikean suunnan. Se vaan reagoi noihin ennakointeihin niin voimakkaasti, ettei meinaa toisinaan irrota esteelle. Näitä pitää vaan treenata, kyllä ne siitä estehakuisuuden myötä kehittyvät. Huippuahan se on, että koira kääntyy hyvin. Kyllä tämän opiskeluvaiheen turhauman kestää.

Lämpät ja jäähkät tein metsässä. Ei hermo kestä noiden kolmen kanssa hihnalenkkeilyä, jos vaihtoehtoja on. Kohta ei vaan ole, bongasin Niihamasta ekat hirvikärpäset. Yyh.