Vaikka onkin aika kylmä, käytiin Luun kanssa tokoilemassa lenkin jälkeen. Tarkoitus ei ollut viipyä niin kauan, mutta vähän venyi. Tarkoitus ei myöskään ollut saada niin pahaa mieltä, mutta joskus ei vaan onnistu.

Aloitettiin seuraamisella. Ensin yksi pidempi pätkä, kun pää veivasi taas urakalla, eikä meinannut tasoittua. Sitten lähinnä liikkeellelähtöjä hitaassa käynnissä. Näissä Luu keskittyi aika kivasti. Yritin palkata ennen kuin pää alkoi elää, ja onnistuttiin muutamankin askeleen pätkillä. Lisäksi tein muutaman vähän pidemmän suoran, jossa kokeilin uuden käskyn antamista, kun meni levottomaksi. Ihan kuin se olisi auttanut.

Sitten parit kiertostopit. Eka stoppi aika hyvä, saatoin antaa vähän vartaloapua. Toinen ilman apuja, huonompi, mutta palkkasin. Kolmas vielä avuilla, että saatiin kunnon jarrutus.

Jääviä. Huoh. Tässä se homma sitten lipesi. Tein asentoja sekaisin joka asennosta palkaten. Alkuun teki pari istumista taas viiveellä niin, että istui kun pysähdyin ja käännyin katsomaan. Istuminen alkoi sen jälkeen toimia, mutta sitten hajosi seisominen. Taas vaihteeksi. Kun Luu välillä jäi seisomaan, se istui siinä vaiheessa, kun käännyin katsomaan. Niimpä tietysti. Välillä se istui tai meni maahan ihan suorilta. Mulla meni hermot, eikä Luullakaan ollut enää kivaa, mutta en vaan pysty luovuttamaan tuommoisissa tilanteissa. Hinkattiin siis niin kauan, että saatiin pari onnistumista.

Mä en vaan käsitä, mikä noissa jäävissä voi olla niin vaikeaa? Luulisi, että koira pystyy erottamaan kolme erilaista sanaa, joiden jokaisen merkityksen se tasan tarkkaan tietää.

Tässä vaiheessa olisi pitänyt lopettaa treenit, mutta koska kapula oli mukana, tehtiin ohjatun luovutuksia. Luu ei tietenkään pystynyt tekemään näitäkään kunnolla, kun tunnelma oli jo valmiiksi kireä. Se osaa tosi hyvin jo suoristukset edessä istuen, mutta heti jos palautusmatkaa tulee askeleenkin verran, se ei suorista kunnolla vaan tulee miten sattuu. Korjaa sitten uudellä käskyllä. Jotenkin saatiin aikaiseksi joitain semmoisia tuonteja, että pääsin palkkaamaankin...

Tämmöistä tällä kertaa. Onneksi Luu on Luu, ja seuraavat treenit saadaan aloittaa taas puhtaalta pöydältä ilman ikäviä muistoja :)