Aksatreenit. Luu sai viedä kavereille SM-nolla-/sertikakkua :)

IMG_9677-normal.jpg

Radassa oli muutama vaikean näköinen kohta. Haastavia ne olikin, mutta saatiin kaikki lopulta tehtyä. Kakkosen käännöstä koitettiin kolmella tapaa. Ei kääntynyt millään, mutta pystyttiin jatkamaan. Nää ei kuulu Luun vahvuuksiin (nätisti sanottuna...), mutta pitää vaan hyväksyä se ja yrittää keksiä keinot selviytyä.

Flipin jouduin tekemään yhteen kohtaan. En osannut liikkua ja käännyin liian aikaisin, jolloin Luu oli aina putken sijasta aalla. Meni sekin sitten lopulta, mutta vaati kyllä yritystä ja keskittymistä ihan tosissaan.

Takaakiertohässäkässä tuli lähinnä rimoja. Varsinkin saksalaisessa tahdoin olla vähän myöhässä ja Luu hyppäsi huonosti. Harmi, kun kisoissa saa yrittää vain kerran, sillä tämäkin kuvio sujui sitten lopulta oikein kivasti. Hämyputkensuun ohi takaakiertoon tuli ihan sukkana.

Pöytäkin oli radalla. Luu irtosi sinne kyllä (tein edellisen hypyn back lapilla), mutta luisui alas joka kerta, kun tehtiin vauhdin kanssa. Kyllä se ihan yrittikin jarruttaa, mutta olisi pitänyt jarruttaa jo ennen pöydälle hyppäämistä. Jaksaiskohan tän opettaa joskus paremmin?

Koska oli niin kiva ilma, poikkesin kotimatkalla vielä Sääksjärvelle tekemään janatreeniä. Talloin jäljet kahteen suuntaan ja merkkasin janoja toiselle puolelle kaksi ja toiselle kolme (oikeastaan kaksi + vara). Kepit lyhyen jäljenpätkän jälkeen. Tunnin verran ehti vanheta, kun käppäiltiin metsälenkki. Valjaita ei ollut mukana, joten mentiin kaulapannalla... En siis viitsinyt paljon jarrutella, vaan annoin mennä.

Aloitettiin vasemmalle menevästä jäljestä. Eka jana oli n. 10 metriä, toinen ehkä 15-20 m. Ekalla ei mitään ongelmia, eteni heti suoraan ja nosti jäljen samoilla vauhdeilla oikeaan suuntaan. Ja pian olikin keppi suussa. Toinen myös hyvin. Janalla teki yhden koukkauksen oikealle, mutta kun pidin liinalla vastaan, korjasi linjan takaisin suoraksi. Jäljen päällä taas suorakulmainen käännös oikeaan suuntaan. Oli pakko päästää liinasta irti, kun jäin nappaamaan merkkiä matkaan ja jouduin rämpimään risukon läpi. Sain Luun kiinni sitten kepillä :) Olin jättänyt kepin kiven päälle, mutta hyvin näköjään löysi senkin.

Sitten oikealle. Tässä oli kiva loiva ja avoin rinne ylämäkeen ja selkeitä väyliä, joita käytin hyväkseni. Helposta maastosta innostuneena pidensin janojakin reilusti. Eka oli ehkä 40 m, toinen vähän vähemmän. Tein vielä varuiksi kolmannen selvästi lyhyemmän, jos nämä osoittautuisivat liian vaikeiksi. Ekalla Luu teki taas yhden pienen koukkauksen, mutta kun en päästänyt menemään vinoon, jatkoi suoraan ja paahtoi jäljelle asti. Sain juosta ihan tosissani perässä. Jäljellä heti oikeaan suuntaan ja tuskin ehdin perään, kun Luu oli jo kepillä. Toisella sama homma. En käsitä, mistä se on yhtäkkiä tämän oppinut, mutta eteni suoraan osoittamaani suuntaan ja nappasi jäljen päällä oikean suunnan. Jäin taas pahasti jälkeen ja kepistä paahdettiin nyt ohi. Ei mitään käsitystä, oikoiko jälkeä vai miten se jäi. Normaalitilanteessa olisin kyllä pitänyt pientä tuntumaa liinassa, nyt en tainnut olla edes liinassa kiinni. Koska mulla oli se varajana vielä siellä, niin jatkettiin sitten varakepille asti ja Luu sai ansaitun palkkansa hyvistä janatreeneistä :) Kivasti tarkensi kepin keskeltä risukkoa.