Kirjoitin sen ekaa kertaa tuohon otsikkoon. Jos se vaikka konkretisoituisi.

Eilen katsottiin MM-kisoja ja kisattiin kyläkisoissa. Olin ilmoittanut sekä Nipsun että Luun Takkujen kahteen starttiin. Tuomareina taas yllättäen Jalonen ja Viitanen.

Ensin Karin rata ja ensin Nipsun kanssa. Tää oli oikeastaan aika kiva, en yhtä leppoisaa Jaloselta muistakaan hetkeen :D Keskivaiheilla epäsuora, jossa ei oikein osannut päättää, miltä puolelta juosta. En luottanut omaan ehtimiseeni, joten valkkasin leikkauksen, joka toimikin ihan hyvin. Puomilla päätin luottaa Nipsuun ja juoksin reilusti päällejuoksuun. No, läpihän se sitten ampui :/ Otettiin puomi uudestaan ja mentiin suoraa maaliin - missä toki jo melkein oltiinkin.

Nipsu A

Olin ihan poikki radan jälkeen. Ennen rataakin oli semmoinen voimaton olot, jalat ihan tönköt. Pelästyin jo, olenko tulossa kipeäksi tai jotain, mutta se meni sitten ohi. Olin syönyt vähän ennen lähtöä kotona ja ilmeisesti siitä oli vain liian vähän aikaa... Seuraavilla radoilla jaksoi paremmin ja kohta oli taas nälkäkin :D

Makseille epäsuorakohtaa helpotettiin lähes suoraksi. Pari muuttujaa siinäkin oli, mutta huomattavasti iisimpi kuitenkin. Tää rata tuntui Luun kanssa ihan todella hyvältä! Oli semmoinen hallittu ja kiireetön olo koko ajan. Puomin jälkeen kierrätin Luun siivekkeen ympäri, jotta tulisi helpompi linja loppusuoralle. Muistan, että päässä käväisi ajatus viimeisestä rimasta (että ohjaa rauhassa) ja sitten kuului kolahdus, kun tokavika tippui. Voin sanoa, että tää vähän söi naista. No, voitto ja serti olisivat jääneet 15 sadasosan päähän, mikä edes vähän lievensi tulosharmitusta ;) Toki joka nolla meille kelpaisi, tuplana varsinkin... Mutta muuten radasta kyllä huippufiilis.

Luu A

Annen rata oli sitten... noh, pitkä ;) 190 m tosin vain. Sama putki mentiin samasta suunnasta kolme kertaa ja tuntui aina siltä, että lähtee vahingossa väärälle kierrokselle. Ei se mikään sikavaikea ollut, itse asiassa aina virtaava, mutta muutama ansapaikka. Ja loppu oli musta tosi hankala, kun siihen oli vaikea ehtiä sujuvasti. Tuloksilla ei juhlittu missään säkäluokassa - tai hyvin harvat juhlivat ;)

Nipsun kanssa ei päästy oikein mihinkään... Vastakäännöksessä ennen keppejä hukkasin sen selän taakse ja hyllytettiin heti keppien aloituksen kanssa hinkatessa. Puomilla pysähtyi nyt etutassut kontaktilla :( Käskytin alas. Sitten keinulta kolahduksesta pois, joten uusittiin se ja mentiin pois. Ei oikein huvittanutkaan juosta loppua, kun tuntui, ettei mistään tule mitään.

Tämän jälkeen oli vähän ankea ja turhautunut fiilis. Luulle TAAS hyvä rata yhdellä rimalla ja Nipsun kanssa ihan onnetonta räpellystä. Juu, ei sais takertua tuloksiin, mutta se tunne, kun homma ei vaan toimi.

Mahdollisimman hyvällä mielellä kuitenkin Luun kanssa radalle. Sen kanssa rata tuntui ihan mentävältä, mutta muutamassa kohtaa mietitytti oma ehtiminen. Ja rimat. Tein puomille menon eri puolta kuin Nipsulla ja oli kyllä hyvä valinta. Luulle jäi sen kaipaamaa omaa tilaa :) Ylösnousu näytti olevan aika hilkulla, mutta niistähän me ei välitetä, jos ei välitä tuomarikaan. Kontaktit vapautin nopsaan, kun oli hyvä rytmi päällä. Eikä ois ehkä pysynyt... :D Siihen loppuun en sitten todellakaan ehtinyt. Piti mennä pakkovalssiin hypyn taakse ja yhtäkkiä koira tulee putkesta mun eteen... Hetken käväisi mielessä, että tähän tää nyt kaatui, mutta sitten vaan päätin taistella koiran sinne hypylle. Kaameelta se näytti ja aikaa meni, mutta onnistuttiin! Rimat pysyi ja oltiin maalissa nollalla! Makseissa tuli kaksi nollaa ja Luu voitti. Palkintojenjaossa meille ojennettiin siis himoittu ja kauan odotettu punavihreä ruusuke <3

Luu B

Luun matka agilityvalioksi on ollut pitkä, kivinen ja opettavainen. Verta, hikeä ja kyyneleitä, kaikkia ihan konkreettisesti. Se on raastanut hermoja ja koetellut mieltä. Ja se on antanut niin paljon! Kaikki kolme agilityvaliotani ovat opettaneet paljon niin lajista kuin kisaamisestakin, mutta Luu on kasvattanut minua eniten. Toivon, että saamme jatkaa vielä mahdollisimman pitkään, sillä minulla on vielä kasvettavaa ja meillä yhteistä saavutettavaa! Ja sillä ei ole mitään tekemistä minkäänväristen ruusukkeiden kanssa. Ruusukkeet pölyyntyvät lopulta kaapissa, tärkeämmät asiat lämmittävät ikuisesti sisimmässä <3