Nimittäin seuramestariksi! :D Vaikka ei Nipsun kanssa tulosta mitenkään edesautettu, TamSKilaisilla meni SM-kisoissa muuten niin pätevästi, että voitettiin himoittu seuramestaruus! Vaikka kyseisen pystin jakaminen on aina vain semmoinen epävirallinen sivunumero, niin itse ainakin arvostan sen saavuttamista suuresti. Se kertoo seuran tason leveydestä ja osaamisesta joka säkäluokassa. TamSK on ollut viime vuosina selvästi nosteessa ja oli hienoa saavuttaa kehityksestä tämmöinen osoitus :) Pokaali tulee löytämään vielä arvoisensa kunniapaikan! Joukkuemitalitkaan eivät olleet kaukana, medit olivat kolmella nollalla neljänsiä ja maksit vitosella kuudensia. Mineillä meni tänä vuonna heikoimmin, kun vain Luna onnistui tekemään nollan. Nipsun hylly oli kuitenkin koko joukkueen ainoa ja minitkin saivat tuloksen loppusijoituksen ollessa 17.


(Laura Järvinen)

Mestaruutta piti tietenkin juhlistaa kaikkien kliseiden voimin! :D


(Laura Järvinen)

Joukkueurakka alkoi lauantaiaamuna. Nipsu oli minien ankkurina myöhään iltapäivällä. Nyt söin ja join koko ajan ja olo oli paljon viime vuotista parempi ja pirteämpi pitkästä odotuksesta huolimatta. Finaalikierrokselle lähtiessä ei ollut myöskään niin isoja paineita, koska 0-mahdollisuudet olivat jo menneet. Top kymppiin joukkue olisi kuitenkin ollut mahdollista nostaa ja kaikkemme lähdettiin toki tekemään.


(Laura Järvinen)

Radan alkua mietin eniten. Kumpaa kautta kierrättää kakkonen ja kummalle puolelle keppejä pyrkiä. Päädyin vastoin enemmistöä kakkosen pyöritykseen. Vaikka se oli kakkosella hitaampi käännös, sillä sai sujuvamman linjan kepeille asti. Tuo olisi kyllä ihan mielenkiintoista kellottaa joskus. Nipsun rata alkoi pahimmalla mahdollisella tavalla, eli ekan hypyn rima tippui...! Taas! Tämä oli siis ehkä toinen kerta Nipsun kisauralla, eka sattui edellisissä kisoissa. Videolta ei yhtään näe, mitä siinä tapahtui. Muuten alku sujui hyvin, mutta sitten keppien jälkeisellä hypyllä Nipsu lähti vekillä takaakiertoon. Mulla oli rintama siivekettä kohti, ja koska Nipsun irtoaminen on parantunut, niin sinne mentiin. Radalla en oikein ehtinyt edes tajuta, mitä tapahtui. Ajatukset olivat valitettavasti jääneet vähän siihen maassa lojuvaan rimaan. Loppurata meni ihan hyvin, otin sitten kontaktitkin kunnolla, puomilla pidinkin hetken.

Videossa hävitään ruudusta kesken radan, kuvaajaa vissiin vähän jännitti ;)



Sunnuntaiaamu valkeni onneksi poutaisena. Sade alkoi tosin säätiedotusten mukaan sitten iltapäivällä, mutta siinä vaiheessa ei tarvinnut enää kuin pukea sadevaatteita niskaan ja istua katselemassa finaaleja.

Seppo Savikon hyppis oli ihan kiva. Aika paljon siinä sai pyöriä ja olla tarkkana, mutta siinä ei ollut mitään inhottavia tai väkisin vaikeaksi tehtyjä kohtia. Ihanneaika oli sen sijaan tiukahko. Etenemä ei nyt ollut mikään mahdoton, 4,1 m/s, mutta mutkaisella radalla se osoittautui ihan nopeillekin koirille liian tiukaksi. Tiesin, että Nipsu kyllä ehtii siihen sujuvalla suorituksella, joten ei se mitään lisäpaineita tuonut. Muutenkin rata tuntui meille sopivalta. Eniten mietin keppien jälkeistä suoraa ja ehtimistä viimeiseen putkeen. Siinä oli riski olla myöhässä ja vetää koira liikkeellä ohi putkensuusta. Tässä päädyin kierrättämään keppien jälkeisen hypyn kauemman siivekkeen kautta, vaikka toinen reitti pyörittäen olisi ollut ohjauksellisesti meille varmempi. Pidempää kautta koira sai kuitenkin niin paljon suoremman linjan suoralle, että uskoin sen olevan kokonaisuudessa nopeampi. Siinä sai myös itse otettua hyvin ennakkoa, kun ei tarvinnut korjata koiran linjaa muurille.

Ensimmäiset viisi estettä ohjasin jotenkin ihan paniikissa. Kun Nipsu oli tokassa putkessa, tuli semmoinen "No niin, hengitä syvään, homma on ihan hallussa" -olo ja loppurata menikin varmemmin ja pienemmällä häsäämisellä. Kaikki sujui hyvin pitkälti suunnitelmien mukaisesti. Pieni häikkä oli keskittymisessä, sillä kuulin kaverien huuteluja kesken radan. Kepeille mennessä joku (Lea?) huusi jotain, että "Hyvin menee!" ja vikan putken kohdalla Laura huusi, että "Loppuun asti!" :) Jotenkin kuitenkin herpaannuin vikan putken jälkeen. Eka takaakierto-päällejuoksu meni vielä hyvin, mutta sitten kiirehdin liikaa seuraavaan, eikä Nipsu tullut hätäiseen päällejuoksuun mukaan. Äh! Vika hyppy oli sen verran jyrkässä kulmassa, että siinä piti päästä hiukan edelle, mutta olisi pitänyt ohjata tokavika hyppy paljon huolellisemmin. Tyhmä virhe, mutta semmoisiahan ne yleensä on. Ehdittiin nippa nappa aikaan. Kieltoon kului arviolta 2-3 sekkaa, joten muuten oltaisiin hätyytelty hyppärin kärkiviisikkoa.





Viime vuonna ohitettiin kolmanneksi viimeinen hyppy, nyt toiseksi viimeinen. Ehkä me sitten kahden vuoden päästä päästään maaliin asti! :D Katsotaan, mitä ensi vuonna keksitään viimeiselle esteelle.

Nipsun Sm-hyppäri



Iso kiitos Lauralle ja Lealle kuvista!