Niin se aika vaan rientää, hitaasti mutta varmasti... Ensimmäiset viikot, tai oikeastaan kuukaudet, pennun kanssa odotin vaan, että se kasvaisi aikuiseksi. Jossain vaiheessa se pissa- ja etenkin pururalli tuntui lähes loputtomalta. Nyt on sitten varmaan päästy jonkun pisteen yli, kun ensimmäistä kertaa tulee yllättyneeksi, että ohhoh, missäs välissä se on ehtinyt jo puolivuotiaaksi?!

Onnea Luu! Onnea sisarukset! Korvat höröttäen kohti uusia haasteita!

Luuta ei synttäriposeeraaminen pahemmin innostanut. Se on tämä pienen koiranpennun elämä, voih, niin kovin raskasta...