Viikonloppu kului Mikkelissä, pääasiassa Visulahdessa. (Joko kaikkien päässä soi "Visulahti, Visulahti, siinä on kesäloman tahti!"?) Mietin talvella moneen kertaan tokon valmennusrinkiin hakemista, mutta jätin sitten hakematta. No, asiat sitten menivät yllättäen miten menivät, ja päästiin renkaan leirille joka tapauksessa :)

Kati lähti ketynä mukaan. Hienosti meni reissu, ei eksytty kertaakaan ja abc-visiititkin sujuivat kuin tanssi. Uskokoon ken tahtoo.

Perjantai-iltana päästiin perille ihan kivasti, ehdittiin käydä kaupassa ostamassa evästä ja löydettiin oikea mökki. Lauantain treenit pidettiin KooKoo99:n kentällä. Meillä oli aamupäivällä Maria Brandelin koulutus ja Luun piti olla vuorossa ekana. Siitä vähän myöhästyttiin, kun navigaattori ajatti meitä ympäri Mikkeliä ja päädyttiin ties mihin paikkoihin. Muutaman u-käännöksen ja lopulta saadun oikean osoitteen jälkeen päästiin lopulta perille. Päästiin me sitten treenaamaankin, kun vaihdettiin Luun ja Ässän vuoroja.

Otettiin Luun kanssa aiheeksi hyppynouto, tarkemmin siis metallin nosto ja palautus. En tiedä, sainko Marialle selitettyä ongelman ydintä, mutta mitään uutta ajatusta ei näihin varsinaisesti saatu. Tehtiin ensin hyppynouto kisamaisesti. Siinä nosto oli nyt hyvä, joten ilmeisesti treenistä on ollut apua. Palautus oli niin onneton, että kapulakin tippui... Nostojen suhteen saatiin ohjeeksi jatkaa samaa, mitä ollaan tehtykin. Lisänä vaan semmoinen, että voisin itse siirtyä sivuun, jotta saisi Luun kääntymään kapulalla vieläkin tiukemmin. Palautuksiin neuvoksi vain läheltä palautuksia, kriteerien pitämistä, käsikosketusta...

Luu nostaa:

IMG_0329-normal.jpg
(Maarit Karhu)

...ja tuo:

IMG_0330-normal.jpg
(Maarit Karhu)

Luovutus on se tyhmin vaihe:

IMG_0332-normal.jpg
(Maarit Karhu)

Vapautettuna:

IMG_0333-normal.jpg
(Maarit Karhu)

Iltapäivä treenailtiin omin päin pienryhmissä. Maajoukkuelaiset olivat omana porukkanaan. Tehtiin ensin paikallaolot hallissa. Luu siirsi istumisessa kerran toista etutassua (kävin korjaamassa). Makuu muistaakseni ok.

Sitten ulkokentällä. Tehtiin vaan yksi kierros. Luu teki ensin ohjattua. Pari palautusta heitellen muistutteluna, sitten koko liikkeenä. Ensin vasen, jonka nosti edestä ja palkkasin. Katsoin, että nosti jotenkin hassusti, mutta en ollut ihan varma. Ninakin kuitenkin kommentoi, että taisi nostaa edestä. Uusinnalla teki saman, joten tajusin keskeyttää. Kolmannella annoin tuplakäskyn, se ok. Samoin oikea.

Sitten taidettiin tehdä idarin seuruuta. Tätä vaan yksi setti, koska ei juuri reagoinut. Palkkasin vikalla suoralla.

Tunnaria. Rivi harvoilla väleillä. Meni keskeltä sisään ja ehti sahata pari kertaa. Koitettiin sitten Ninan vinkistä jonotunnaria, jossa oma vielä ekana. Jouduin pysäyttämään Luun ennen kapuloita, mutta vaikutti hyvältä. Tässä pystyn olemaan keskeytyksen kanssa selkeä, joten sekin toimii varmaan paremmin.

Loppuhuipennuksena ruutua tavara- ja ihmishäiriöillä. Tässä oli ollut ongelmia varmaan kaikilla, ruutu oli ilmeisesti jotenkin harvinaisen haastava bongata. Luu oli kuitenkin super ja meni sukkana sisään, tosi hyvään paikkaan. Ei yritetty uudestaan :D

Söpönä:

IMG_0328-normal.jpg
(Maarit Karhu)

Ehdittiin sitten vielä seurata Marian toisen ryhmän koulutusta. Ja palella, hyr! Aurinko paistoi melkein koko ajan, mutta kentällä kävi aivan hyytävä tuuli. Lähtiessä kävi mielessä, että onkohan untuvatakki huhtikuun lopussa vähän liioittelua, mutta onneksi en kuunnellut sitä ajatusta.

Alkuillasta palattiin Visulahteen ja mentiin tietty treenaamaan. Nurtseilla oli ihan kivasti kuivempaakin aluetta. Luukin pääsi tekemään vielä ihan pienesti. Katsottiin Marin kanssa myös kaukoja, joissa tassuissa roikkuminen vaikuttaa nyt ihan toimivalta metodilta. Luuta ei yhtään haitannut Marikaan takatassuissa kiinni :) Tein vaihtoja kauempaakin ja taisi mokata vain yhden.

Tunnarijonoakin tehtiin muutama toisto. Oiskohan alkuun lähtenyt kerran tai kaksi (?) kaahotuksella, mutta sitten saatiin tekemiseen jo oikeaa meininkiä. Edelleen pysäytin joka kerta.

Vielä ruudun merkillä pysymistä ja kuuntelua. Kiusattiin pikku-Luuta niin, että Kati yritti lähettää Luuta ruutuun. Ilman mun käsimerkkiä lähti epäröiden, mutta Katin käsky yhdistettynä mun käsimerkkiin sai Luun lähtemään ihan täpöjä ;) Mutta vain kerran.

Mökille taidettiin palata joskus kahdeksan jälkeen. Kyllä vähän alkoi painaa jäsenissä ja tuntua naamassa (ei ollut aurinkorasvaa...) semmoinen reilun kahdentoista tunnin ulkona olo. Kolmen ässän - saunaa, sipsejä ja siideriä - jälkeen ei paljoa kaivannut.

Sunnuntaina treenattiin Visulahden nurtseilla, jotka olivat lauantain tuulessa ja paisteessa kuivuneet varsin hyvin. Sääkin suosi eilistä paremmin, välillä tuli jopa niin lämmin, että piti vähentää vaatetta.

Nyt treenattiin aamupäivä pienryhmissä. Ensin suunniteltiin hyvin ;) Meinattiin, että treenataan vaan palkintojenjakoa (takaperin ketjutus, you know), mutta tehtiin me sitten muutakin.

Luu teki ensin idarin palkatta ja tunnaria perään. Idari piti kyllä uusia, kun ei istunut ekalla suoralla. Toka ok.

Muutama toisto jonotunnaria, oma ensin ja lopuksi ekana, välissä kauempana. Hyvältä näytti! Pysäytin edelleen, mutta vikalla näytti kuulemma siltä, että ei olisi välttämättä tarvinnut.

Sitten taidettiin tehdä vähän seuraamista hämykäskytyksillä. Vähän kuulemma nousi alussa, mutta pysyi sitten siinä, eikä reagoinut liikkuriin. Hyvä!

Kaukoja, Kati piti tassuista. Alkuun hyvin, mutta sitten kun tuli joku virhe ja joutui korjailemaan, alkoi yliyrittää ja rimpuilla enemmän. Saatiin kuitenkin onnistuneita vielä senkin jälkeen, kiitos jalkapuun ;)

Oiskohan se ollut siinä...?

Paikallaoloissa keskityttiin kehästä kehään siirtymiin ja piiloutumiseen. Eli käveltiin jonossa ja piilouduttiin merkin taakse... Jonotreeni on kyllä Luulle tosi hyvästä! Treenitilanteessa nämä sujuvat jo ihan kivasti. Ei se kontaktia kykene pitämään, mutta pysyy edes hallinnassa :D Ja vilkuilee jopa välillä. Makuussa siirsi kerran kuonoa, kun selän takana Marian ryhmäläiset antoivat meille raikuvat aplodit. Tämä uusittiin myöhemmin, sitten pysyi hievahtamatta. Muuten paikallaolot ok.

Tehtiin vielä vähän yhtäaikaisesti muiden kanssa. Luu pujotteli taas hienosti ruutuun (kop kop!).

Ohjatussa taas punkesi keskelle, kun vasen ei näkynyt ruskeasta ruohosta ja tavaroiden edestä kunnolla. Sitä piti tehdä muutama kerta, sitten ok. Palautuksiin tulee musta hitaasti, mutta varmasti sitä vauhtia, mutta onhan ne semmoisia. Kohta on pakko kokeilla ilman apuja.

Iltapäivä sitten taas Marialla. Mietin koko päivän, että mitä me nyt sitten tehdään. Päädyin luoksetuloon, vaikka vähän epäilinkin, että tuskin siihen mitään ihmekonstia löytyy. Niinkuin ei löytynytkään. Kierroissa matkan pidentämistä ja vartaloavun häivyttämistä. Sitten vaan siirretään se kisamaiseen. Koitin kyllä selittää, että juuri se kisamaiseen siirtäminen tökkii. Palkan Maria neuvoi heittämään pitkälle Luun taakse. Näin teinkin ennen, mutta Jonte kielsi sen viime kesänä. Pointti oli kuitenkin se, että saisi ajatusta ja painoa taakse. Nyt yritän heittää palkan stoppipaikkaan, mutta Luu kuitenkin syöksähtää aina vastaan. Maria sanoi, että jos minulla on tuuria, palkan suunnan muuttaminen saattaa olla ratkaiseva. Vähän epäilen kyllä tuota meikäläisen tuuria tässä asiassa :D

Luun luoksetulo, kieli keskellä suuta:

IMG_0499-normal.jpg

IMG_0500-normal.jpg

IMG_0501-normal.jpg

IMG_0503-normal.jpg

IMG_0504-normal.jpg

IMG_0505-normal.jpg

IMG_0506-normal.jpg

IMG_0509-normal.jpg
(Kaikki kuvat Maarit Karhu)

Meillä oli vielä aikaa, joten tehtiin seuraamistakin. Tehtiin kisamainen pätkä. Luu oli ilmeisesti niin väsynyt, että pysyi yllättävän hyvänä. Joku pieni leviäminen täyskäännöksessä, mutta kokonaisuus pysyi aika tasaisena. Vähän painoi, mistä Mariakin mainitsi. Noihin pieniin epätarkkuuksiin ihan vain semmoinen vinkki, että kriteereistä pidetään kiinni. Ylläri ;) Eli leviämiset, kontaktin tippumiset ym. menevät läpi vain ja ainoastaan kisoissa, muuten niihin puututaan (keskeytyksellä) aina. Maria kehui, että seuraaminen näytti oikein hyvältä ja virheet olivat hyvin pieniä :)

Kiva viikonloppu kaiken kaikkiaan. Nyt on rusketusrajat piposta ja kova into treenaamaan!