Tänään oli sitten vikat treenit Suomessa ennen reissua. Valkkuryhmän kanssa tokoiltiin Loukonlahdessa (jonne siirryttiin Tullilta jäljestäjien alta).

Tunnarilla aloitettiin. Rivi taas. Oli huono ja levoton, sahasi ja melkein nosteli vääriä. En sitten kuitenkaan uusinut jostain syystä.

Kaukoja. Palkkailin ensin yksittäisiä vaihtoja/sarjoja. Istumisissa taisi nyt joka kerta liikkua se vasen tassu. Korjattiin läheltä niin, että Maiju piti tassuista. Muuten ei läheltä korjaaminen onnistu, koska alkaa hulluna pomppia taaksepäin. Muut vaihdot ok.

Sitten I-S-M ja paluu palkatta, josta siirtymä luoksetuloon ja palkka jätöstä. Sen jälkeen luoksetulo suorana. Loppu piti ottaa muutaman kerran, kun jätti sivulletuloa vajaaksi tai talloi varpaille.

Ruutua, jossa hinkkausta ja palkkausta ensin alusta ja merkistä. Merkin paikka oli ihan ties missä, eikä toppiinkaan reagoinut kovin hyvin, mutta vauhti oli kiva. Ruutuun mennessä suuntasi ensin ruudun vieressä olevalle kapulakasalle, mutta korjasi linjan ruutuun ja meni ihan taakse. Taas pysäytyksen jälkeen pientä steppausta.

Seuraamista pieni pätkä liikkuroituna. Ihan kivasti teki ja keskittyi.

Ohjattua. Samoin kuin ruudussa ensin alkua ja merkkiä. Sitten molemmat puolet sivulle asti. Oikeaa ei heti löytänyt, mutta kapulalle osuttuaan malttoi hienosti kiertää viime tipassa taakse. Palautukset ja sivulle siirtymät kummaltakin puolelta ok, tosin oikealta edelleen merkki apuna.

En menettänyt hermoja, vaikka moni juttu meinasikin hermostuttaa! ;)

Paikallaoloista ensin lyhyt makuu. Meni suoraan alas, mutta nenä edellä. Nousu ok. Tehtiin maahanmenot uudestaan, ekalla laittoi pään vinoon, toka hyvin. Mutta ei siis mennyt siihen lösähdyskoomaan ollenkaan, hyvä. Istuminen vielä niin, että vaan käytiin piilossa.

Loppujuttuja muiden kanssa yhtä aikaa. Metallin luovutusta ja sivulle siirtymää. Ihme, jos kisassa tekee tän hyvin, nyt nihkeilee treeneissä aina ekan yrityksen... Parantaa kyllä aina sitten. Tehtiin myös hyppynoutona koristelineen alaosalla. Miinu naureskeli, että ei ihan joka lajin mm-kisoihin ehkä valmistauduta tämmöisellä välineistöllä :D Mutta se oli ihan toimiva hyppyeste!

Luoksetulon stoppeja lyhyeltä matkalta. Ensin pari maahanmenoa naminheittelyllä, sitten seisomisia kierroilla. Seisomisissa ei tehnyt yhtään hyvää. Aika monta piti yrittää, ennen kuin oli pakko luovuttaa. Ehkä se säästi ne hyvät? ;)

Loppulenkille lähtiessä saatiin vielä viimeiset sydämentykytykset, kun irto-dalmatialainen päätti lähteä juoksemaan Luun perään. Ei onneksi vaikuttanut yhtään aggressiiviselta (vastoin ennakkoluulojani rotua kohtaan), mutta muutamassa sekunnissa ehti taas miettiä, että tähänkö tää kisareissu vielä kaatuu. Tilanne oli onneksi nopeasti ohi, Luu (joka oli onnekseen myös irti) pääsi karkuun ja dalmis luovutti ja palasi riekkumaan kultsukaverinsa kanssa.

Huomenna se ois sitten menoa, saa pitää peukkuja! Luun lento vähän jännittää, mutta toivottavasti vaan ohjaajaa :)