Syksyn tuloa ei estä sitten mikään. Keskiviikkotreeneissä sen huomasi taas konkreettisesti, kun taivas alkoi vetää verhoja eteen jo kahdeksan jälkeen. Ehdittiin kuitenkin vetäistä yksi Teron rata ja hinkatakin vähän.

Tuitun ensimmäinen yritys katkesi okseriin, jolla tippui rima. Samaiseen rimaan Tuittu kolautti varmaan tassunsa, sillä se piteli sitä ilmassa haman jälkeen. En uskaltanut heti jatkaa, vaan päästettiin isommat välissä hommiin ja huilailtiin kentän laidalla. Koska tassu ei sen koommin oireillut, otettiin viimeisinä vielä koko rata ja otettiinkin se heti nollalla.

Tero houkutteli mut kuitenkin vielä kokeilemaan yhtä kuviota eri tavalla. Parin yrityksen jälkeen se sujuikin selkeästi omaa suunnitelmaani paremmin. Ärsyttävää, kun olen liiaksi jumiutunut joihinkin systeemeihin ja välttelen tiettyjä juttuja, vaikka ne ihan oikeasti toimivat. Onneksi on treenikavereita, jotka uskaltavat ehdottaa sitä jotain ihan muuta! Tässä kuviossa siis kierrätin yhden hypyn eri kautta valssin sijasta perinteisesti kääntäen (sillä sai paremman linjan seuraavalle esteelle) ja korvasin valssin sylkkärillä. Varsinkin tuolla sylkkärillä sain kyseiseen kohtaan yllättäen tosi tiukan kurvin! Olisi pitänyt toki kellottaa, mutta tuntui ja näytti nopsemmalta.