Vuosi vaihtui rauhallisesti. Koirat vetivät hirsiä, vaikka täällä oli sotatila päällä puoli kuudesta sinne melkein kahteen. Luu ei reagoinut paukkuihin ulkonakaan käydessä. Tuittukaan ei ole koskaan reagoinut mitenkään (paitsi savuun, jos on osuttu niin lähelle), mutta nyt ei selvästi tykännyt, kun käytiin pikapissatuksella jossain vaiheessa iltaa. Ei mitenkään panikoinut, mutta selvästi noteerasi tulituksen. Erikoista, ehkä se esim. kuulon huonontumisen (?) myötä koki sen jotenkin eri tavalla...? Tai sitten haistoi jostain sitä käryä, siitähän se ei tykkää. Auton pakokaasut ym. savut ovat varmaan ainoita asioita, joita pikkumusta on koskaan väistänyt.

Vuosi 2013 aloitettiin tietenkin treenaamalla. Päivällä oltiin puolikkaan valkkuryhmän voimin tokoilemassa Tallilla. Vuoden vikat treenit meni kyllä paljon paremmin kuin vuoden ekat, mutta ehkä se tästä.

Luun kanssa aloitettiin tunnarilla. Taas semmoinen pitkähkö rivi. Nyt oli levottomampi. Ei tutkinut koko riviä, mutta vähän huolettoman näköisenä sääti kuitenkin. No, oma nousi kohtuullisen vikkelään silti.

Sitten seuraamista liikkuroituna. Olipa huonon tuntuista. Alkuun tuli juoksua ja sekä oikealle käännös että täyskäännös levisivät ihan hirveästi. Näistä huomautinkin. Muutenkin taas aika keskittymättömän oloista. Ja jossain askelsiirtymässä taas se ääni! Jaiks, aika pelottavasti nää nyt yleistyy. Liikkuroitua seuraamista pitäisi kyllä tehdä enemmän, se tuo selvästi mulle itsellenikin edelleen lisähaastetta.

Seuraaminen palkatta, sitten kaukot. Tarkoituksena palkata I-S-M-sarjan maahanmeno, mutta ei taas kisamaisena tehtynä voinut tehdä sitä kunnolla. Sitä siis hinkutettiin muutama kerta.

Ohjatun palautuksia, jotka edellisenä päivänä olivat jo aika hyviä. Nyt ei tietty onnistunut sitten millään. Oikealta tullessa ei musta edes yrittänyt kunnolla, sitä ei saatu liikkeenä ollenkaan hyväksi. Vasemmalta sentään hyvin. Vaikeeta! Luu tuntuu mallaavan vaan päänsä keskelle, jalat tulee missä sattuu. Osaa kyllä yleensä korjata oikeaan suuntaan, että kyllä sillä joku käsitys asiasta lienee...

Vielä ruutu, palkka ensin merkistä. Merkki oli aika haastavasti oikeassa reunassa, matkalla vähän vasemmalla (ruudun puolella) oli hämymerkki. Tämmöisissä Luu helposti jumiutuu siihen vasemmanpuoleiseen, mutta nyt meni tosi hyvin oikealle merkille! Ruutuun meni juuri ja juuri kriteerirajan taakse, mutta tuntui, että ajatus oli taas jäämässä turhan eteen. Otin uudestaan, jolloin jäi taas keskivaiheille. Jäin odottamaan, jolloin pakitteli ensin askelta, ja kun vissiin tajusi, ettei mennyt hyvin, juoksi takaisin merkille :D Ei siis kannattane kokeessa paljon odotella, jos on huonossa paikassa... Vikalla lähetyksellä meni parhaiten.

Lopuksi tehtiin itseksemme hyppynoutoa, jääviä, seuraamista ja kaukoja.

Hyppynoudossa tuli taas vähän huonoa otetta ja huonoja eteentuloja. Lopuksi ihan hyvin, kun päästin hakemaan vapaamuotoisesti. Tää on kyllä hassu liike. Treenatessa yleensä vaan huononee, mutta kokeessa toimii ihan hyvin.

Jääviä seuraamisesta palkaten. Seuruu meni tosi pomppivaksi, siihenkin piti puuttua. Yhden seisomisen istui, muuten hyvin. Tein mokan jälkeen monta seisomista ja istumista sekaisin.

Seuraaminen oli nyt paaaljon parempaa, kun tein vaan omaan tahtiin.

Kaukoista sitä tekniikkaa. Häiriintyi tässä takana leikkivästä Intosta, mutta sain kuitenkin tekemään.

Jälkkäriksi sai mennä muutamat kepit. Yritin lähettää kaukaa avokulmaan, mutta bongaili aluksi vain merkkejä ja meni niille. Yksi merkki oli reilun metrin päässä ekasta kepistä, toinen sivussa matkalla kepeille. Kun sain Luun lopulta menemään pari kertaa suoraan kepeille (avokulma sinänsä ei ollut ongelma), koitin lähettää sille keppien lähellä olevalle merkille. Olin varma, että menee nyt vaan kepeille, mutta hienosti kuunteli <3 Kertonee myös siitä, että ihan hyvällä mallilla tuo merkin arvokin :)

Illalla menin koutsaamaan kehareita ja jäin puoleksi tunniksi treenaamaan. Oikeastikaan ei mennyt kuin 40 min, sisältäen tavaroiden levittämisen, pakkaamiset, koirien vaihdot, juotot ym. :)

Nipsu tuli meille hoitoon, joten sekin pääsi. Mun piti tehdä sen kanssa vaan putkia, mutta päädyin kuitenkin tekemään 15 esteen rataa 0-treeninä. Ois varmaan pitänyt vaan tehdä niitä putkia, sillä ensimmäinen yritys päättyi putkikeltoon! Kävi putkensuussa sisällä ja kääntyi pois. Toisella yrityksellä nolla yhdellä taistelupelastuksella, kun Nipsu meinasi lähteä puomille :) Rata sisälsi pääasiassa takaakiertoja. Tein back-lapin (tosi hyvä!), saksalaisen, kaksi päällejuoksua ja niistopersjätön.

Sitten niitä putkia. Palkkailin siis putkista, joilta lähdin provosoivasti liikkumaan poispäin. Kerran sain kääntymään ympäri, kun aloin käskyttää Nipsua heti sen mentyä putkeen. Huomautuksen jälkeen tääkin onnistui uusinnalla. Näitä pitää vaan vahvistaa. Helpottaisi kovasti ohjaamista, kun voisi luottaa, että se menee ja mentyään pysyy putkissa.

Luun kanssa tehtiin päällejuoksuja. En kyllä yhtään tiedä, oppiko tästä treenistä kumpikaan mitään. Rima tippui välillä ja välillä ei, syitä en keksinyt. "Vastaanottavissa" päällejuoksuissa lentää, takaakierron kanssa hyppää 65-senttisen rumasti. Apurimoja nyt varmaan ainakin kehiin.

Loppukivaksi pari puomia. Eka etupalkalla. Ei yhtään jämäystä, hyvin meni. Toinen ilman etupalkkaa ja vapautus putkeen, sekin hyvin. Puomille mentiin hypyn kautta, johon tein back-lapin. Luunkin kanssa se toimi tosi hyvin. Ehkä mä teen siitä uuden lempparin :)