Sunnuntai-aamuna kävin vetämässä aksatreenit tiistaina peruuntuneiden tilalle. Samalla reissulla mentiin Sääksjärvelle jäljestämään. Jälkikausi jatkuu säiden puolesta taas varmaan loppuvuoteen asti...

Matkaa 600 m, kiemuraa, viisi keppiä ja nappulakasoja. Vanheni tunnin.

Jana oli ehkä parikymmentä metriä, aika hyvä väylä. Luu eteni hyvin, tarkisti takajälkeä metrin verran, mutta korjasi heti itse oikeaan suuntaan (joka oli oikealla). Jäljesti hyvin (siis omaan tyyliinsä) koko ajan, nosti kepit ja söi namit. Tein nyt niin, että jarrutin suorilla, mutta kulmissa annoin löysää ja sai tehdä tarkistelut ihan keskenään. Toimi hyvin, kun nykyään Luu ei lähde enää niin helposti juoksemaan ihan ympäri metsää, jos hukkaa jäljen :)

Yhdessä kohtaa olin kääntynyt hetkeksi kävelemään metsäautotienpohjaa. Siinä Luulla oli vaikeuksia, mutta annoin sen pyöriä ja odotin vaan paikallani. Se teki lopulta ison ympyrän kulman ympäri, mutta tajusi sitten palata lähtökohtaan ja sai nostettua jäljen uudestaan. Oli hauska seurata sen puuhia, kun muistin kohdan hyvin ja tiesin kerrankin paremmin, mistä jälki menee ;) Yksi keppi oli piilotettu lehtien alle ja vika keppi oli kapean kannon päällä. Varsinkin näitä joutui hetken etsimään, mutta ei kyllä luovuttanut, kun oli hajun saanut.

Illalla oli alunperin tarkoitus mennä flyball-treeneihin, mutta Luun suureksi harmiksi ne peruuntuivat. Se sopi sitten Facebookissa Taiton kanssa tokotreenit meidän lähikentälle :)

Tehtiin ensin kaukoja. Kisamainen aloitus ja eka m-i-nousu. Nyt istui ihan hyvin ja sai tästä palkan. Muita vaihtoja vähän lähempää Katin heiluessa. Jotain ennakointia, mutta kohtuuhyvin malttoi.

Luoksetulojuttuja pidemmän kaavan kautta, eli kerrankin melkein kaikkia osioita. Läpi vauhtipalkalla, seisominen, seisominen kierrolla, seisominen + läpi, seisomisesta maahan, Seisomisesta sivulle (koska ennakoi...), seisomisesta maahan + läpi, maasta sivulle. Stopeissa on kyllä yritystä, mutta tekee aina ne pomput ennen liirausta ja steppaa takajaloilla. Tulee kyllä tällä hetkellä semmoista vauhtia, että tuskin pystyisi ihan puhdasta lukkojarrutusta tekemäänkään. Mutta musta voisi reagoida nopeammain. Äh, en tiiä.

Tunnaria. Voi syvä huokaus! Nyt on sitten vähän turhan kiire ja vähän liikaa itsevarmuutta pienellä bordercolliella... Toi useammankin kerran väärää, nostaa varmaan heti hajusta. Tehtiin tosi tiheitä rivejä ja niissä kyllä skarppasi, välillä. Kerran kahmaisi kaksi kapulaa mukaansa. Tykkään toisaalta siitä, että vauhti pysyy hyvänä, eikä mitään epävarmuutta tule, vaikka joutuu korjailemaan, mutta toisaalta helpottaisi, jos koira ottaisi palautteesta edes vähän itseensä... Nyt ei paljon huoleta. Jos motkotan sille väärän tuomisesta, se saattaa ihan hyvin jättää minut saarnaamaan keskenäni ja palaa häntä pystyssä kapuloille hakemaan sitä omaa. Useimmiten sentään käy maate (ja näyttää kyllästyneeltä), koska tietää, että niin pitää yleensä kuitenkin tehdä...

Tokalla kierroksella tehtiin ohjattua. Tässä Luulla oli joitakin aika mielenkiintoisia omia ratkaisuja. Kerran juoksi merkistä suoraan ohi ja kohti keskikapulaa, sen takana olevaa ruutua tai jotain muuta. Ei oikein selvinnyt meille :D Ja kerran meinasi mennä vasemman sijasta keskelle. Puiset kapulat näkyi kyllä huonosti hiekalla, mutta silti. Nostoissa hoputin, on ne silleen inasen parempia.

Ruutuakin vähän. Käskin pitkästä aikaa istumaan matkalla ruutuun. Ja kas, hyvin oli taas kuuntelu unohtunut, jäi seisomaan. Seuraavalla käskin istumaan matkalla merkille, nyt oli heti kuulolla. Sitten sai mennä ruutuun ilman pysäytystä - ja oli selvästi sisällä! :) Ei sitten tehty enempää.

Treenien jälkeen reippailtiin Suolijärven ympäri ja koirat saivat juosta, kun ei ihan kamalasti ollut muita liikkeellä. En tiedä, oliko tämä Luusta ihan flyballin veroista, mutta aika hienoo näytti olevan.