Maanantaina jouduin jättämään viime tipassa valkkutreenit väliin, joten tuli erilainen maanantai. Luu oksensi pariinkin kertaan illan aikana - tai siis yritti oksentaa, mutta ulos ei tullut kuin vähän limaa. Ei sillä sitten mitään ollut, mutta en uskaltanut lähteä treeneihin.

Treenattiin sitten tiistaina keskenämme lähikentällä. Rakensin kehän haasteineen ja kylvin lisäksi vielä leluja ympäriinsä. Kiertoa lukuunottamatta Luu ei nyt mennyt haasteisiin, mutta mokaili muuten ihan riittämiin. Tehtiin periaatteessa kisamaisesti, mutta jouduin korjailemaan ja paristi palkkasinkin.

Ohjatussa vasen noudettava oli ruudun takana. Koukkasi ruudun kautta, mutta nosti kuitenkin empimättä.

Luoksetulo tehtiin viistoon. Stoppiin suosiolla apu, sillä tekikin hyvin. Lopun käsikosketuksen tuli vaan taas ihan miten sattuu... Nää toimi jo, mutta sitten treenasin muutamia kertoja sivulle asti tuloa, niin se siitä sitten. Tehtiin suorana uudestaan.

Ruutuun olin jättänyt takapalkan valmiiksi. Nyt ei ollutkaan kovin hyvä. Kun vapautin takapalkalle, ei tajunnut sitä, yritti mennä läpi ja sitten väisti palkkaa himmaamalla liian aikaisin...

Kierto viistoon kohti ruutua. Meni ruutuun, ruutuun, ruutuun... Varmaan viisi kertaa. Sai tiukkasanaisen palautteen, mutta nyt en taluttanut tolpalle, kun olisin halunnut sen itse bongaavan. Lopulta piti näyttää tolppa vähän lähempää.

Nyt menee treenit sekaisin, enkä muista, miten teki kaukot näissä treeneissä... Mutta tuskin hyvin, jonkun verran jouduin hinkkaamaan.

Tunnarissa lähti ensin lähellä olevalle ohjatun kapulalle, mutta etsi selvästi tunnareita, joten annoin jatkaa. Kapuloille osuttuaan sattui heti omalle ja malttoi nostaa sen muita tarkistamatta :) Palautus käteen ok!

Lopuksi lisää ruutua, että saatiin se menemään edes vähän paremmin. Muistin taas, miksi aina hylkään tuon takapalkan käytön sitä vähän aikaa kokeiltuani... Mutta koitetaan nyt vielä hetki.

Lisäksi lisää kosketusalustaa. Pääasiassa teki taas käännöksen oikeaan suuntaan.

Syyn vuoro treenata oli sitten illalla pentutreeneissä. Tehtiin omalla vuorollamme pelkkää käy siihen -treeniä niin, että Kati aina palautti Syyn ja muut häiriöivät. On se kyllä! Lähtee niin yhtäkkiä ja varoittamatta, että ei mitään järkeä. Lopulta alkoi ilme ehkä ihan vähän muuttua...?

Muita juttuja tehtiin sitten yhtäaikaa muiden neljän kanssa. Voittona voi pitää sitä, että ei karannut kertaakaan edes Tarmon luokse ;) Tehtiin seuraamistakin ihan Tarmon läheltä ja siinä kyllä vilkuili ja kerran vähän meinasi lähteä, mutta alkoi keskittyä paremmin.

Lisäksi noutojuttuja, jääviä ja kosketusalustaa. Ja perusasentoa, jossa malttoi pysyä nyt jo vähän kauemmin!