...lähikentällä. Tuuli ja kellastuneet lehdet lensivät ympäri kenttää. Näytti niin syksyiseltä, mutta ei ollut edes kylmää eikä märkää.

Vähän seuraamista. Hinkutettiin vasemmalle käännöksiä peruutuksella. Ei se vaan toistojen myötä niissä juuri paranna, menee tasan siitä, mistä aita on matalin.

Luoksetuloa maalinkierrolla. Suoraan sivulle, suoraan vauhtipalkkaan, seisomista, seisomisesta vauhtipalkkaa, maahanmenoa ja maahanmenosta vauhtipalkkaa. Eli vähän kaikkea siis.

Tunnaria. Ensin pari semmoista tiivistä kasaa, jossa oma jotenkin päällekkäin muiden seassa. Olin lähellä vahtimassa. Vähän puolivahingossa töni vääriä, vaikea puuttua... Oma nousi kuitenkin siististi. Sitten tiivistä riviä, jäin kauemmas. Leluhetsaus ennen lähetystä. Piti kutsua peräti kahdesti pois, kun ohitti omaa, oli levoton ja kerran jopa nappasi väärää. Sitten parempi. Näissä oma toinen tai kolmas vasemmalta. Sitten vielä yksi, jossa oma toinen oikealta. Tää oli tosi hyvä ja siisti. Selvästi helpompi, kun saa ensin haistella muutaman väärän.

Merkkiä lelulla. Lelulle lähti jo hyvin, kun vapautin heti, ilman vapautusta menee merkille ihan normisti.

Ohjattua. Nostojen palkkailua. Ehti nostaa kertaalleen molemmat puolet, vaikka yritin palkata ennen. Sitten vielä molemmat oikeasti ennen nostoa palkaten ja sitten vielä nostot palautuksineen. Kehuin noston yhteydessä. Vasen nyt ihan ok, oikeassa kaarrattaa vaan. Ja palautukset molemmilla puolilla huonoja, tuli miten sattuu.

Lopuilla nameilla vähän kaukoja läheltä. M-I on viime aikoina ollut ainut vaihto, joka aina välillä tökkii... Nytkin sitä piti vähän hinkuttaa, kun pakko vaan pitää kriteeristä kiinni.