Luu sterkattiin maanantaina. Jännitti, mutta onneksi kaikki meni hyvin. Päädyin tähystykseen, ja hyvä niin, toipuminen on ollut todella nopeaa ja koira selvästi kivuttomampi kuin Tuittu aikoinaan avoleikkauksen jälkeen. Käytiin Reviirissä (vakkarilääkärissämme ei tehdä tähystyksiä), ja vaikka paikka oli meille uusi, käynnistä jäi ihan mukava fiilis. Luusta otettiin ensin verikokeet, ja se taisi olla Luusta päivän kammottavin osuus. Aivan järkyttävää, että tassusta ajeltiin karvoja trimmerillä ja sitten siihen pistettiin piikki... Muuten Luu oli ollut kuulemma oikein reipas, kun heräili ja odotteli minua hakemaan sitä kotiin. Veriarvot olivat muuten ok, mutta yksi munuaisarvo ihan vähän koholla. Se johtui todennäköisesti vaan paastosta ja lievästä kuivumisesta, mutta huomioitiin silti toimenpiteissä kaikin mahdollisin varotoimin. Mitään ongelmia ei onneksi tullut, pissaa oli tullut koko ajan hyvin ja kotonakin Luu on juonut ja pissannut hyvin. Leposyke Luulla oli myös pikkuisen matala normiarvoihin verrattuna, mutta kuulemma ihan normaali urheilijalle :)

Leikkauspäivän se oli aika väsynyt ja lääketokkurainen, mutta ei edes kipeän oloinen. Heti seuraavasta päivästä lähtien se on ollut ihan oma itsensä. Saimme kipulääkettä mukaan, mutta sitä ei ole tarvinnut antaa ollenkaan. Etukäteen olen kuullut, että haastavinta tähystysleikkauksessa on pitää koira rauhallisena sen viikon verran. Ja se on ihan totta. Koira ei ymmärrä olevansa yhtään kipeä. Tai ei se kipeä varmasti olekaan, mutta tikkejä pitäisi kuitenkin vähän varjella... Kotonahan Luu osaa rauhoittua, mutta sitten kun lähdetään käymään ulkona, meinaa mopo keulia, kun on lepäillyt muutaman päivän. Onneksi kohta saadaan alkaa pidentää edes hihnalenkkejä ja ensi viikolla palata käytännössä normielämään. Aksataukoa jatketaan kyllä pidempään.

Nipsu on meillä tämän viikon hoidossa. Koska Luu on saikulla ja Tuittukin pärjää oikein hyvin lyhyemmillä lenkeillä, olen siis joutunut käymään sen kanssa erikseen pidemmillä lenkeillä... Hassua lenkkeillä, kun omat koirat makaavat kotona ;)

Eilen Nipsu pääsi lopettamaan oman n. kuukauden mittaisen agilitytaukonsa valkkuryhmän treeneissä. Toni oli tehnyt ihan hauskan radan. Ja taas sai juosta!

Aika kivasti sujuikin, ainoastaan yhdessä kohdassa oli ensin vaikeuksia. Siinä piti saada koira hyppyjen välistä putkeen ja jos yhtään lähdin ryysimään, Nipsu kaarrotti viereiselle hypylle. Jouduin aika huolella vääntämään sen mukaani. Tein tämän ensin valsseilla, mutta Toni sai mut tekemään tuplasylkkärin ja se toimi kyllä hyvin. Nipsu tuntui kääntyvän kevyemmin ja sain sen myös helpommin mukaan. Persjättöön putken jälkeen ei kyllä ollut mitään jakoja näin, mutta leikkauskin toimi. Kokeilin kierrättää toisen hypyn myös pidemmän kautta, jolloin ehdin persjättöön juuri ja juuri. Tämä taisi olla kuitenkin vähän hitaampi, tosin ei isoa eroa.

Kepeille mentiin kerran yksi hyppy kiertäen. Tehtiin kaikki se ensin sitä kautta, mistä ei kuulemma olisi pitänyt mahtua menemään ;) Olihan se vähän vääntämistä, vaikka onnistuikin. Koitin sitten sitä toistakin. Flipillä hypyn ohi - ja toimi kuin häkä. Yllättävänkin helposti.

Tokalla kierroksella kokeiltiin kerran koko rataa ja tempaistiin se heti nollana läpi. 29 estettä ja n. 54 sekuntia hapotti kyllä jo aika pitkään treenannutta ohjaajaa aika huolella ja jossain kohtaa tuli pientä pelastelua, mutta silti. Ei me näistä kovin usein ilman jotain pikkuvirheitä selvitä.