Eilinen sujui aika pitkälti agiliitelyn parissa. Päivällä suunnattiin (kolmatta päivää putkeen...) Niihamaan, jonne oltiin saatu Niina-Liina Linna kouluttamaan valmennusryhmää.

Mentiin yhtä rataa, joka piti ensimmäisellä yrityksellä pätkäistä ensimmäiseen virheeseen. Tavoite oli toki tehdä pätkä kerrasta nollana. No, Tuitun kanssa päästiin kolme estettä... Yritin viedä keinulle ihan vetämällä, mutta Tuittu haki aina vieressä olevan puomin. Se oli taas vähän paineessa ja livisti kerran lähdössäkin. Luulen, että ahistus lisäsi tuota puomivetoisuutta, se kun on Tuitulle semmoinen tuttu ja turvallinen este. Kun käskytyksen ja rytmityksen parantaminen ei auttanut, vaihdettiin ohjaus valssiksi. Sillä sitten ihan hyvin.

Toisella yrityksellä Tuittukin oli jo parempi. Nyt alku onnistui valssilla kerrasta ihan nätisti ja päästiin virheittä melkein koko rata. Yksi takaaleikkauskohta tökki ja toiseksiviimeisellä esteellä hukkasin suunnan ja ohjasin väärälle hypylle. Näitä molempia sitten vähän hinkattiin. Takaaleikkaus saatiin ihan siedettäväksi ja lopussa ei ollut mitään ongelmaa, kun muistin vaan ohjata oikealle esteelle. Jäin kuitenkin vielä miettimään, olisiko takaaleikkauskohdassa ehtinyt vaihtaa puolta koiran edessä, se kun oli noin vähän hidas. Kokeilin ja ehdin sitten tehdä persjätön ihan leikiten - kyllä Tuittua pystyy sen verran suoralla putkella jättämään ;)

Hyödynsin törkeästi toisen ryhmän rataantutustumista ja otin taas Nipsun kanssa muutaman kerran puomia. Samaa tehtiin torstaina naapuriradalla. Saatiin ihan hyviä toistoja, mutta tuo hihnan kanssa säätäminen ja Nipsun nopeisiin liikkeisiin reagointi vaatii kyllä itseltäni aika paljon harjoittelua.

Torstain koulutusvuoroni yhteydessä säädin Nipsun kanssa myös muutaman esteen ratapätkää. Sain pientä esimakua niistä todennäköisistä ongelmista, joissa joudun pikkukiiturin kanssa vielä painimaan... Ei ollut sheltti ihan hallussa, ei...

Niinun treenien jälkeen käväisin kotona n. puoleksi tunniksi ja lähdin sitten Lean kanssa Mouhijärvelle tulevaisuuden touhoja koulimaan. Lea oli flunssassa ja mä luonnollisesti Niinutreeneilystä vähän poikki. Lisäksi olin torstaina onnistunut venäyttämään taas etureiteni. Ihan lievästi tosin, mutta reisi paketoituna oli pakko päivän radat juosta. Tilanteeseen sopi siis mainiosti, että saatiin oikein tehotreenit kahden muun ryhmäläisen ollessa poissa... Saatiin kyllä tälläkin kokoonpanolla kulutettua se reilu tunti ihan sujuvasti.

Maria sanoi, että oli tehnyt vähän vaikeampaa rataa, kun tiesi vain meidän olevan paikalla. Ekan radan jälkeen totesi sitten, että kyllä näidenkin kanssa vaan tarvii tehdä vielä niitä helppoja :D Mutta me tehtiin Nipsun kanssa varmaan ennätys. Ensimmäisestä pätkästä kerrasta kuusi estettä putkeen! :D Eikä siinä ollut edes yhtään putkea! Sen sijaan pari takaakiertoa ja jaakotusta ja kaikkea. Virhe tuli sitten kolmannessa takaakierrossa, jossa Nipsu lipesi kiertämään koko esteen. Loppupätkäkin saatiin menemään muutamalla yrityksellä, vaikka itse sähläsin takaaleikkauksen ajoituksessa ja Nipsu räkytti ja kiersi yhden putken jälkeisen hypyn.

Otettiin sama pätkä vielä uusintana. Tosin Nipsun kanssa se meni siihen, että jäätiin harjoittelemaan alkuun erilaista ohjausta. Siinä oli kaksi hyppyä suoraan ja kolmas kakkosesta 90 astetta vasemmalle. Kolmas piti kiertää takaa. Tein sen ensin hyppyjen välistä ohjaten ihan takaakiertona ja valssina. Sitten opeteltiin semmoista, että meninkin alussa kolmoshypyn taakse, ohjasin kaksi ekaa hyppyä sieltä ja vedin Nipsun pakkovalssilla takaakiertoon. Kun muutaman kerran autettiin lelulla kakkoshypyn takana, tämä sujui tosi hienosti. Vau :)

Kolmantena pätkänä mentiin helpompaa luukutusta, joka ei luonnollisesti ollut kovin helppoa... Takaaleikkauksessa Nipsu ei irronnut, mutta putkesta tullessa irtosi ihan liikaa. Putkihommaa hinkattiin aika ahkerasti, mutta vaikka kuinka karjuin, poljin jalkaa ja suutuin, joka kerta Nipsu ampui putkesta korvat kiinni ja onnellinen ilme naamallaan. Eikä vilkaissutkaan mua. Sen mielestä on niin siistiä vaan juosta. Saatiin se lopulta kääntymään tarpeeksi seuraavalle hypylle, mutta nämä pitää kyllä ottaa erityistreeniin, kun ehditään taas navetalle.

Otin erikseen rengasta muutaman kerran. Tuon matalan renkaan se menee jo tosi hyvin. Lopuksi katsottiin Marian kanssa vielä keppejä. Maria oli ehdottomasti sitä mieltä, että hihnaan vaan takaisin. Muutama toisto sitten tehtiinkin niin, ensin hihnan päässä oli Maria ja sitten mä itse. Niin siis siinä hihnaa pitelevässä päässä, pujottelevassa päässä pysyi ihan Nipsu ;) Tsemppaamalla saatiin vauhtiakin lisää ja muutenkin vaikutti ihan hyvältä. Aloituskulmiakin voi hihnan kanssa alkaa treenata.

Kotona olin taas joskus puoli 12 ja nyt olen ihan tyytyväinen, etten ilmoittautunut Oriveden kisoihin. Tänään siis pidetään välipäivää ja huomenna mennään taas vaihteeksi Niihamaan, jossa päästään tällä kertaa Oreniuksen Juhan rääkkiin.