Meidän osaltamme toiseksi viimeinen NL-leiri leireiltiin tänä viikonloppuna. Nopeasti tämä rupeama on mennyt, mutta toisaalta paljon on opittukin. Ja kehitytty molemmat, niin että koutsitkin huomaavat! Tällä kertaa oltiin taas Turussa ja ajeltiin molempina päivinä kolmistaan Jennin ja Siirin kanssa. Kiitos taas seurasta!

Lauantai oli enemmän ohjaajien fyysistä ja henkistä rääkkiä, koirat pääsivät varsin vähällä. Meillä oli ensimmäisenä fysiikkatreenit, jotka pidettiin tällä kertaa Tuorlan nurtseilla. Ihana oli olla ulkona hienolla kesäisellä ilmalla, mutta kyllä se paahtava aurinko teki hommasta aika raskasta. Oli pakko välillä höllätä, kun ei vaan jaksanut. Tehtiin pääasiassa liikkuvuustreeniä, ensin askelkyykkyhommeleita tangon kanssa, sitten erilaisia viivajuoksuja.

Sitten hurautettiinkin jo syömään, kiireellä lähimpään Heseen. Jostainhan ne kadotetut kalorit piti saada takaisin. Seuraavana mentiin Vapun ryhmäsessioihin. Meidän ryhmämme aiheena oli viretila. Suurin osa oli aika tuttua juttua, mutta kyllä siellä taas jotain ajatuksia heräsi.

Illalla sitten agilityt, joissa me olimme lauantaina Hittiksellä. Siellä oli Marin ongelmaklinikka ja Janitan "yllätystreeni". Ongelmaklinikalle olin ilmoittanut aiheeksi takaaleikkaukset... Tehtiin paria erilaista ja oivalsinkin pari juttua, jotka niissä ovat saattaneet mättää. Nyt alan olla jo teoriassa aika hyvä ;) Sitten vaan käytäntöä treenaamaan!

Janitan treeni oli keskittymisharjoitus. Mulle itse asiassa tuttu juttu, sama Steve Croxfordin treeni, jota tehtiin kerran valkkuryhmässä. Nyt vaan vietiin se vähän pidemmälle, lisättiin esteitä ja häiriöitä. Ekalla kierroksella onnistumisesta sai siiderin. Meillä meni yksi hyppy vahingossa väärältä puolen, mutta sain klaarattua loppuradan oikein. Kylmälaukun kautta siis kotiin :) Vikalla yrityksellä kävi aika hassusti. Opettelin kahdeksan estettä, mutta olin ajatellut heti kaksi ekaa väärin päin. Tajusin tämän, kun käännyin lähteäkseni radalle... Hetkeksi tuli black out, mutta kun sain kasattua ajatukset, sain aloittaa "myöhässä" ja tehtiinkin koko rata oikein. Ohjasin vaan monta estettä ihan eri puolelta kuin piti, kun lähti se suunnitelma menemään alussa väärin päin :D Ihan hauskaa, näitä voisi kyllä treenailla useamminkin.

Kotimatkalle päästiin lähtemään vähän myöhässä, mutta puolenyön aikaan olin kuitenkin kotona. Melkein kuusi tuntia ehti nukkua... Kotimatka oli aika jännä, mutta vain pienen hetken. Tien yli meni jäätävän iso peura (tai mikälie mutanttikauris olikaan), sitten välähti kameratolppa ja hetken päästä vastaan ajoi poliisi, samalla kun Jenni oli puhelin kädessä kirjoittamassa viestiä varoittaakseen perässä tulevia edellisistä. Ja kaikki tämä tapahtui ehkä minuutin sisään. Muuten olikin leppoisa matka :)

Aamulla sitten takaisin. Nyt oli meidän vuoromme mennä Purinalle Mikon ja Jaakon ratatreeneihin. Oltiin saatu piirustukset jo eilen, mutta eipä niitä hirveästi tullut opeteltua. Mikon radassa oli 47 estettä, mutta ei tarvinnut tutustua kuin 27:ään. Huh! Jaakon radalla esteitä oli 34 ja se näytti aika... erikoiselta.

Mikon rata oli nimeltään Tienhaara-kooste ja sille meidän ryhmämme suuntasi ensin. Tehtiin kaksi kierrosta, ekalla treenailtiin pätkiä ja kokeiltiin eri vaihtoehtoja, toisella yritettiin nollia. Me päästiin ekalla yrityksellä vähän takellellen jo aika pitkälle, mutta kyllä sitä hinkkaamista oli muutamassakin kohdassa. Olin valinnut kahteen kohtaa hitaamman vaihtoehdon. Toinen oli ihan tietoinen "varmistelu", kun se nopeamman oloinen vaikutti niin hasardilta. Virheettä se hasardikin kyllä onnistui sitten kerrasta... Toinen oli pyöritys/pidemmän kautta kierrätys, jossa itse asiassa Mikkokin ajatteli pyörityksen olevan meillä nopeampi. Kellotettiin sitten se toinenkin, ja vaikka takaakierrossa tuli pieni töksähdys, se oli selvästi nopeampi! Tää oli aika yllätys, vaikka sille toki perusteitakin löytyi. Lisäksi mulla oli kaksi ohjausta, jotka piti vaihtaa sujuvammaksi. Päällejuoksu turhaan jyrkkään kohtaan onnistui kyllä jotenkin, mutta oli toiselta puolen (persjättö + valssi) paljon parempi. Lopussa olin ehkä liian optimistinen oman ehtimisen suhteen, ja piti vaihtaa päällejuoksu välistävetoon. Ohjausvalintojen suhteen ei siis mikään menestys tämä treeni! :D Toiselle kierrokselle sitten vaihdettiin paremmat muuvit ja tehtiin kerrasta nolla. Lopun välistävetoon en ehtinyt, mutta pelastelin sen takaa huitoen ;)

Sitten Jaakon virityksiin. Alussa oli putkihässäkkä ja loppupuolella hyppyhässäkkä :) Varsinkin hyppyhässäkkä tuntui aika haastavalta, ensin edes oppia ja sitten keksiä mitään järkeviä ohjauksia. Siinä piti tehdä noin satamiljoonaa ohjausta ihan hirveällä tahdilla, oli tosi hauska katsoa, kun muut tekivät sitä. Ja kun joku sai sen menemään hyvällä rytmillä, niin vau! Katsottiin tutustumista vähän yhdessäkin ja Jaakon vinkeistä vaihdoin yhden kohdan suunnitelmasta (sen, mihin en ollut keksinyt mitään hyvältä tuntuvaa), muuten mentiin omilla ratkaisuilla. Yllätettiin itsemme ja tehtiin ensimmäisellä vedolla 23 ekaa estettä nollana! Sitten koira katosi johonkin :D Ainoat huomatukset sain kahdesta asiasta: yhdessä pakkovalssissa oli varpaat väärään suuntaan ja yhdessä putkeenlähetyksessä otin pari askelta liikaa ;) Nämä korjattiin toisella kierroksella ja sitten loppuaika keskityttiin siihen hyppyhässäkkään. Siinä oli yksi pyöritys, jota en meinannut saada millään onnistumaan, mutta kyllä ne pointit sitten löytyivät ja lopulta toteutuivatkin. Olennaisin juttu oli taas se KATSE! Heti, kun katse harhaili, koira oli ehtinyt mennä pari-kolme hyppyä ihan eri suuntaan.

Kun versio 1 onnistui, Jaakko pisti mut (ylläri ylläri) tekemään yhden leijeröinnin. Siinä piti irrottaa aika reilusti ja takaaleikata, sitten leijeröidä hyppy välistä. Olin IHAN varma, ettei Nipsu irtoa sinne hypylle. Jaakko vaan sanoi, että totta kai se irtoaa. Arvatkaa, kumpi oli oikeassa? ;) Sinne meni ihan heittämällä! Vielä kun tämä ohjaaja saataisiin uskomaan... Koko ohjaus oli kyllä niin epämukavuusalueelta kuin ikinä, mutta vähänkö tuntui siistiltä, kun se toimi! Kokeiltiin myös toinen leijeröinti, mutta se ei onnistunut pikkukoiralla.

Molemmista treeneistä jäi kyllä tosi hyvä fiilis! Loppujen lopuksi helpomman tuntuisella Mikon radalla taidettiin mokailla enemmän, mutta siinäkin lopun nolla jäi kivasti päällimmäiseksi mieleen :) Ja Jaakon radan kuviot menivät ihan yli odotusten! Huisia!