Sunnuntaina oli pitkä päivä. Aamulla ajeltiin ensin Ojankoon tokoilemaan Marin ja Sirken kanssa. iVertaistukitreenit, tosin harmillisesti vain Riskin ja Luun kesken, kun Rimma oli agikisoissa ja Puuma keskittyy jo mahansa kasvatteluun. Oli kyllä kiva pohtia kuplajuttuja ja nähdä Riskin treeniä. Kyllä ne Luun kanssa sisaruksiksi tunnistaa... Erojakin on, mutta jotkut jutut näyttää niiin tutulta. Hassua, miten niin erinäköiset koirat voivatkin näyttää niin samalta. Sain monta käytännön vinkkiä kriteerien ja virheisiin reagoimisen selkeyttämiseksi ja uskon, että ne auttavat nyt taas eteenpäin :) Keskitytään edelleen ja ehkä vielä selvemmin nimenomaan asenteen treenaamiseen, koska sehän tässä mättää. Muuten Luu on vähän liiankin pätevä ;)

Treenattiin ekassa setissä lähinnä kehäänmenoja ja liikkeiden alkuja. Alun sivulletuloissa kokeiltiin vähän selkeämpää linjaa ja Luu kyllä vastasi treeniin tosi hyvin! Käskyn jälkeen alan myös vaatia katsekontaktia odottelun sijaan. Aika pitkäänhän sitä on tehty vain tarjoamisen kautta, jolloin Luu saa ihan itse valita, mitä katselee... ja usein kyylää mieluummin vaikka merkkejä ja kapuloita.

Ohjatussa kokeiltiin vaikeuttaa ja lisätä häiriöitä, mutta Luu meni tosi nopeasti "häiriötreenimoodiin". Normi liikkuroinnilla saatiin aidompi tilanne. Tässä sai lopulta mennä merkille asti.

Idarissa yritettiin tehdä istuminen ekalle sivulle, mutta arpoi taas maahanmenon. Mokasi useamman kerran ja piti tehdä lopulta jo pienellä avulla. Alkoi kuitenkin lopulta skarpata (menemättä jähmeäksi, vaikka oli saanut useammat nuhteet!) ja sitten onnistui I-I-I ja M-M-I.

Ruutukin tehtiin vielä. Siinä erehtyi lipsumaan merkiltä ihan useammankin kerran, hupsista ;) Sai mennä lopulta ruutuunkin, joka löytyi ihan hyvin, vaikka oli diagonaalisesti.

Tokassa setissä katsottiin metallin palautusta ja sivulletuloja ilman kapulaa. Näihinkin löydettiin toimivan tuntuinen treeni, johon Luu ainakin nyt reagoi hyvin ja teki paljon säpäkämpiä siirtymiä. Metalli suussa oli heti vaikeampi, mutta ihan hyviä yrityksiä silläkin. Vähän pitää itse treenata kieppumista oikeaan suuntaan... Koklattiin myös nopeita palkkauksia vauhdista/melkein vauhdista, mutta nää ei oikein toimineet. Varmaan vaan pakko tehdä aina perusasentoon asti.

Tavallaan harmittelin sitä, ettei Luu mennyt nyt niin jähmytilaan kuin on muutamassa treenissä mennyt, koska olisi ollut kiva näyttää se Marille ja Sirkelle. Toisaalta tosi kiva, että saatiin se reagoimaan treeneihin halutulla tavalla :) Tuli taas rutkasti uutta puhtia treeneihin ja uskoa siihen, että kyllä tämä tästä.

Tokojen jälkeen käytiin vielä Marin kanssa syömässä ja sitten sainkin lähteä ajamaan Janakkalaan. Ehdin paikalle juuri sopivasti ennen maksien alkua.

Seppo Savikko oli tehnyt aika haastavat radat. Ne oli mulle ja Luulle vähän liian vaikeita, mutta tuloksista päätellen ei mikään läpihuutojuttu muillekaan. Ensimmäisellä radalla starttasi 56 koiraa ja kaksi teki 0-radan. Muillakin tuli vain 4-5 nollaa ja suurin osa hyllytti.

Ekan radan suosituin kompastuskivi taisi olla kakkosena ollut okseri. Siihen se meilläkin jo levisi. Jatkon kannalta oli pakko olla takana ottamassa vastaan tai valssaamassa, koska piti ehtiä puomin alla menevän putken toiseen päähän. Yritin ihmisnuolta, mutta Luu räiskäisi molemmat rimat alas ja juoksi vielä vähän mun jalkoja päin putkeen mennessään. Putken jälkeen päästiin kolme estettä, sitten räjäytti pituuden. Tähän ois pitänyt jo keskeyttää (oli mielessä), mutta jatkoin jotenkin puolivillaisesti ja sain Luun tekemään hienon päällejuoksun... Olin ihan eri paikassa kuin piti ja Luu luki edessä olevan hypyn sijasta mun vieressä olevan hypyn ja hyppäsi suoraan jaloille. Ja mä jatkoin vielä tästäkin. Vielä tuli rima ja keppivirhe ennen kuin lopulta päästiin maaliin. Kontaktit sentään ihan ok... Jäähkälenkillä huomasin, että Luulla oli (taas) vekki silmäkulmassa. Semmoinen rata siis :D

Tokalla radalla saatiin jo pätkittäin järjellistä menoa. Töksähtelevää sekin kyllä oli. Alku oli kiva, kun ei tarvinnut kääntää mihinkään :) Kepeille tuli kyllä aika lujaa, mutta taipui sentään. Niistossa rima alas, sitten pyörähdys väärään suuntaan ennen sylivekkiä. Aan jälkeen en meinannut saada millään törkättyä takaakiertoon. Ehkä huonosti ohjattukin, mutta vähän ärsyttävästi kiilasi. Puomin jälkeen tein itse kaksi kohtaa eri tavalla kuin piti, en tiedä mitä tapahtui :D Jotenkin valssista tuli jaakotus ja niistoon eksyi persjättö. Lopussa jouduin sitten ex tempore leikkaamaan muurille. Näytti jopa kääntyvän, mutta juoksi silti vikasta ohi.

Luu B

Hyppärillä tuli enää kolme isompaa mokaa! :D Ja tuloksiin vaan vitonen! (Jolla aika olisi riittänyt taas siihen hyppy-sertiin. Kyllä se kiertää.) Alussa selän taakse ja sieltä putkeen. Keppien avokulman haki hyvin. Keppien jälkeiselle pituudelle olin aika yksin rataantutustumisessa suunnitellut merkkauksen ja persjätön. Väli oli aika pitkä ja uskoin pituuden hyppäämisen olevan Luulle vaikea. Muuten se tuntui hyvältä vaihtoehdolta ja olin tyytyväinen, kun uskalsin kokeilla. Eihän se hyppy tosiaan onnistunut ja siitä vitonen. Seuraavilla hypyillä olin vähän pihalla ja myöhässä ja Luu ehti kiepsahtaa ympäri. Lopussa vielä päällejuoksusta tuli semmoinen ohjailuhko, mutta Luu lähti yllättävän helposti maalihypylle eikä meinannutkaan tulla päin! :)

Luu C

Ei ihan parhaan mielentilan kisat (ei siellä Janakkalassakaan nyt ihan aina onnistu ;) ), mutta oltiin molemmat varmaan jo aika poikki. Kaikkiaan yli 12 tunnin päivä kuitenkin. Ihmeen hyvin pysyin hereillä kotimatkan. Treeniajatukset päässä ja Suomi-Kanada radiossa auttoivat asiaa.