Oli kyllä melkoinen pääsiäinen! Ihan vaan millä mittarilla vaan mitattuna. Maanantaina jatkettiin kisaputkea agilitykisoilla. Se oli vähän niinkuin Luun palkinto kiltteydestä tokossa :) No, olisi se päässyt joka tapauksessa...

Päivän ohjelmassa oli kaksi Muotkan agilityrataa ja yksi Mujusen hyppäri.

Aksaradalla aloitettiin. Kepeillemeno oli vähän haastava ja sitä mietin pitkään. Päädyin yrittämään poispäinkäännöstä, kun se tuntui vähemmän mahdottomalta. No, vähän pitkäksi pääsi valahtamaan ja Luu otti ylimääräisen hypyn matkan varrelle. Keinulta varasti ja pysäytin maahan. Lopussa jätin yhden vastakäännöksen tekemättä, enkä saanut Luuta kääntymään tokavikalle hypylle. Muuten ihan kivasti ja rimat pysyi!

A

Sitten sinne Salmen hyppärille, joka näytti ja tuntui ihan mahdottomalta! En vaan jotenkin nähnyt itseäni onnistumassa sillä ja menin lähtöön semmoisella asenteella, että räpelletään nyt parhaamme ja katsotaan, mitä tulee. Tää on niin tätä! Tuli sitten 0-voitto ja uusi hyppyvalio. Tai "happyvalio", niin kuin meidän seuran ruusukkeissa sanotaan :D Sopiikin Luulle paremmin!

C

WP_20160328_16_15_05_Pro.jpg

Esan toinen rata oli taas enemmän omaa mukavuusaluetta, joten ei me sillä tietty onnistuttu! :D Tai siis joo, tuntui se paljon paremmalta kuin tuo räpellyshyppäri, mutta kepeiltä otettiin kielto. Luu alkoi olla jo vähän keskittymättömässä mielentilassa (=ei fokusoi niin hyvin esteisiin) ja olisi pitänyt uskaltaa viedä enemmän liikkeellä kohti keppejä. Mutta näitä sattuu, vieläkään ei voi aina tietää, kuinka voimakkaasti pitää kääntää. Harvemmin kuitenkaan tulee käännettyä liikaa :) Mutta päivän rimasaldo pysyi nollassa, vaikka koira alkoi varmasti väsyä, jee!!!

B

Niin, ja nollan myötä saatiin kasaan SM-nollat...!!! :o Viime aikoina on tuntunut siltä, että saavutan lähinnä asioita, joita en edes tavoittele. Hassua. Mutta aika kivaa! Onnistuminen on mukavaa, ei siitä mihinkään pääse :)