Ilta kului treenatessa. Mikäs sen mukavampaa :) Aloitettiin valkkuryhmän kauden ja kesän viimeisillä treeneillä Näyttämönpuiston hiekkakentällä.

Luu aloitti ohjatulla. Molemmat puolet kahteen kertaan. Kaksi vikaa ilman si-apua, niistä jälkimmäinen lähes hyvä. Eiköhän se tämän ehdi oppia :) Merkillä sekoili, ensin meni minne sattuu ja kerran yritti ryykäistä suoraan kapuloille...! Oli matala merkki, mutta ollaan kyllä tehty niillä usein ennenkin.

Tunnaria. Palautukset teemana tässäkin, joten tehtiin etsinnästä mahd. helppo - eli kapulat rinkiin. Tekikin molemmat ihan superhyvin, aloitti haistelun tarkasti kello kympistä ja nosti oman heti kohdalla. Ekalla oma taisi olla ensimmäinen, jota haistoi. Palautuksissa annoin si-avun, niillä toi ihan hyvin.

Ja luoksetuloa. Tää tehtiin nurtsilla. Ensin yksi kisamainen kokonaisuus. Jäi taas maahanmenon seisomaan (!) ja sivulletulo taisi olla vähän vajaa. Sitten osia. Seisomisesta maahan ja sivulle, stoppia takapalkalla ja maasta sivulle.

Itseksemme aloitettiin ruudulla. Tai ei saanut vieläkään mennä ruutuun, vaan joutui kuuntelemaan ;) Kaikenlaista jutskaa aloituksessa ja merkillä. Muutama ruutunlähetys pysäytyksellä matkalle. Pysähtyi! Jopa ihan ruudun lähellä. Asenne pysähdyksissä oli jo parempi, yrittikin vähän, eikä vaan hidastanut, kun jaksoi.

Metallin ottoja kädestä, monta ihan ookoota, ei ainakaan totaalista jäätymistä. Palautuksia kierrolla. Näissä vaati vielä paljon muistutusta sivulletulosta.

Kesken metallitreenien käytiin tekemässä lyhyet paikallaolot. Istumisessa pää kääntyi muutaman kerran. Huomautin ja Luu vaikutti hämmästyneeltä. Ei vissiin tajunnut, että näen sen puskan yli. Makuussa ei mitään hämminkiä.

Tokoilujen jälkeen päädyin vielä tekemään jäljen Luulle. Ei ollut purkkeja eikä herkkuja. Hain lähimmästä pusikosta muutaman risu... jälkikepin ja niillä mentiin. Ekaa kertaa siis kaikki kepit ilman purkkeja. Nameja laitoin vaan aloituspaikkaan ja kahteen ekaan kulmaan, sitten en jaksanut... Pimeä alkoi tulla, joten tarvoin vaan menemään. Luu lähti ryysimään, mutta meni alun harvinaisen järjellisesti. Bongasi kulmanamejakin. Ekasta kepistä mentiin vissiin ohi tai yli, mutta kolme seuraavaa se nosti :) Itse en niitä todellakaan nähnyt, enkä muistanut paikkojakaan niin hyvin, että olisin voinut auttaa.

Yhdessä kulmassa Luu lähti niin itsevarmasti ihan eri suuntaan, että jos en olisi yhtään tiennyt, missä jälki meni, olisin mennyt tyytyväisenä perässä. Kun lähdin tallaamaan jälkeä, edessäni pomppi rusakko. Olen aika varma, että Luu meni niitä rusakon jälkiä... Päästiin omalle jäljelle takaisin, minkä jälkeen löytyi tosiaan vielä yksi kepeistäkin, mutta loppu oli melkoista säätöä ja sahaamista. Kovasti oli vain menossa ties minne. Viideskin keppi löytyi puolivahingossa, mutta loppunamit löysin minä.

Pupuharhoissa on siis vielä treenaamisen varaa, mutta keppien suhteen alkaa olla kivasti ajatusta. Jotenkin luulen, että Luun kanssa keppimotivaatio voi olla aika olennaista tässä jäljestyksessä.

Seuraavaksi hurautettiin Tallille, jossa Nipsu pääsi juoksemaan puomia. Mitään muuta ei tehty kenenkään kanssa. Paitsi tietty lenkki ennen ja jälkeen.

Alkuun pelkkää alastuloa maassa, sitten koko puomia maan tasossa ja matalien muurinpalikoiden päälle nostettuna. Kokeiluja ja palkkauksen säätöä. Etupalkka on huonoin, heitoilla sain ihan hyviä, mutta loikkiihan se. No, läpi meni edelleen ja aika lujaa :) Vaihdettiin narulelu pieneen vihreään vinkupalloon, se toimi paremmin, kun pystyin heittämään kauempaa ja kunnolla eteenpäin. Ja Nipsulla on siihen joku fetissi... Suorastaan liikuttavaa, miten se villiintyy noin säälittävästä lelusta :D

Koska olen (tässä asiassa) kärsimätön, tehtiin lopuksi normipuomiakin. Ja tadaa! Läpi meni! En uskonut, että onnistuisi kahden päivän treenillä. Onhan tässä toki toistoja tullut, mutta silti. Tässä tietty loikkaa vielä helpommin, mutta ei nähdäkseni himmaillut. Ihan hauskaa tätä on kyllä treenata. Ymmärrän oikein hyvin juoksukontaktien viehätyksen ;) Nipsukin tykkää! Oli toki hemmetin tärkeänä senkin takia, että pääsi ihan yksin kentälle ja koirat joutuivat odottamaan väliaidan takana...